Taas se hullu maratoonaa.

Bloggariystävät, te tiedättekin että olen maratonhullu. Lukumaratonhullu. Mutta kun mikä voi olla ihanampaa, kuin viettää aikaa vain ja ainoastaan lukemalla, välillä jotain pientä syöden, välillä ehkä tehden jotain muuta pientä, mutta pääasiassa lukea? Ihan parhautta.

Minä vaan tykkään lukemisesta. Ja nyt kun sattui niin sopivasti, että tämä ilta ja huominen päivä on varattu ainoastaan lököilylle, niin ajattelinpa sitten tarttua toimeen ja tempaista maratonin! Kirjojakin on... no pieni kasa? Auttakaa minua valitsemaan noista?

Sen rajan asetin, että kirjan täytyy olla alle 300 sivuinen, ja kirjaston kirja. Tuollainen pino sillä löytyi. Ainoastaan starttikirja on arvostelukappale, Sjonin Poika nimeltä kuukivi.

Toivottavasti menisi paremmin kuin edellinen maratonini. Silloin en juurikaan saanut luettua. Mutta saa tsempata ja heitellä henkistä mustikkasoppaa.

Aloitan siis lukemisen aivan kohta, koska ei ole mitään kirjaa tällähetkellä kesken, niin turha odottaa aloittamisen kanssa aamuun. Ja luen huomisiltaan saakka. Ja kyllä, raportoin teillekin. Tottakai. Usein.

21.15.

Pääsinpä hynytvään vauhtiin heti alkajaisiksi! Sjonin Poika nimeltä kuukivi on nyt luettu, ja siihen vierähti vain puolisentoista tuntia.

Poika nimeltä kuukivi kertoo 1900-luvun alkupuoliskolta, ja Islannissahan tässä seikkaillaan. Maailmassa riehuu suuri sota, ja Reykjavikin valtaa espanjantauti. Reykjavikissa kuitenkin asuu poika, jonka todellisuus on aivan jotain muuta kuin muu maailma. Se on kuin suuri elokuvan kulissi, jossa mikään ei  tunnu todelliselta.

Minä olen onnellinen että olen lukenut tämän kirjan. Se on hieno, vaikken osannut alkuun aavistaakaan mitä kirja tulisi tarjoamaan. Yksi sana kuvaa kirjaa hyvin: taidetta. Se on taiteellinen, se on kuin elokuva tai vaikuttava taulu. Jos kuvaisin tätä värillä, se olisi tummansininen. Kauniin, aivan tummansininen, lähestulkoon musta. Ehkä kirja onkin kuin yötaivas, jossa pilkahtelee tähtiä, kuin toivon hiveniä. Poika nimeltä kuukivi on kaunis kirja. Jonka toivon ihmisten lukevan.

Kiitos tsemppauksista, ne ovat olleet ihania. <3 Nyt Annamin ja Niinan innoittamana tartun Veljeni Leijonamieleen. Vähän sellainen kutina että nessuja tarvitaan...

22.45.

Tulin toivottelemaan teille hyvää yötä ja kauniita unia. Itse olen iltapuuhat hoitanut, ja vetäydyn nyt Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen kanssa sänkyyn lueskelemaan. Puolessa välissä ollaan, saa nähdä tuleeko uni ennen loppua. Voi että tämä on ihana kirja. <3

Ja huomenna jatkuu! Muistakaahan muuten kääntää kelloja, minäkin yritän muistaa...

8.50.

Huomenta täältä kahvikupin ääreltä!

En siirtänyt kelloa ennen nukahtamista, mutta yllätyin kun kännykkä olikin näköjään siirtynyt itsekseen kesäaikaan. En valvonut eilen enää kovin myöhään, en tainnut hirveästi enää sängyssä lukea, mutta sitä parempi: tänään ainakin jaksaa. Eli tänään ohjelmassa, lukemista, lukemista ja lukemista, mikäs sen parempaa.

Veljeni Leijonamieli jatkuu vielä vähän aikaa, se on niin ihastuttava. Aivan mahtava, kertakaikkiaan.

12.55.

Mietittekö jo mihin olen kadonnut? En mihinkään, en suinkaan. Mutta aamulla vielä unetti niin paljon, että otin parin tunnin unet. Lisäksi olen pyykännyt ja syönyt, ja tietenkin lukenut Veljeni, Leijonamielen loppuun. Että olikin ihana kirja!

Olen lukenut tuon Astrid Lindgrenin kirjan varmaankin joskus nuorena viimeksi, kaikki Lindgrenit varmaankin tulivat tutuksi jo lapsena kun niitä minulle luettiin. Joka tapauksessa, on vierähtänyt vuosia ja taas vuosia kun olen tätä kirjaa lukenut, ja se tuntuikin melkein uudelta minulle. Ihanalta, ja uudelta.

Blogien lastenkirjaviikkohan on menossa vielä tänään, joten tämä sattui sopivasti siihenkin. Veljeni, Leijonamieli on ehdottomasti yksi parhaista lastenkirjoista ikinä, olen kovasti sitä mieltä. <3

Nyt vain valitsemaan seuraavaa kirjaa, kunhan olen cappucino kuppini saanut juotua...

17.10.

Vaikka kirja ei ollut pitkä, niin syvennyin siihen kunnolla, oli se sen verran ihana. Niin, ja kirjahan oli Sisko Istanmäen Liian paksu perhoseksi, josta sain vinkin ihanan Annikan blogista. <3 (pääset sinne klikkailemalla tuota Annikan nimeä).

Kävin myös ulkoilemassa. Aurinko tuli täälläkin päin Suomea esiin tuossa iltapäivästä, ja se houkutteli tämän lukijan kävelemään. Oli ihanaa kuunnella linnunlaulua ja kävellä ympäriinsä! Lisäksi olen nauttinut siitä että on oma parveke, ja lueskellut siellä.

Istanmäen Liian paksu perhoseksi teki minuun vaikutuksen, ihan jo siitä syystä että päähenkilö Kaisu on niin yksinkertaisen mahtavan oloinen nainen! Iso, voimakas, ja vahva. Vahva fyysisesti ja henkisesti. Jotenkin minulle tuli hänestä mieleen Hiltusen ISOn Anni. Molemmat ihania, fiktiivisiä naisia.

Ehkä kirjoitan kirjasta vielä lisääkin vielä. Mutta niin, kirjahan on tunnettu, siitä on tehty teatteriesityksiä ja tv-sarjakin käsittääkseni. Haluaisinpa tuon tv-sarjan nähdä, löytyisiköhän sitä kirjastosta...

En ole muistanut merkitä sivumääriä luetuista kirjoista, mutta tähän mennessä olen tainnut lukea noin 600 sivua. Ei mikään päätähuimaava määrä, siihen verrattuna että ensimmäisillä maratoneillani luin vuorokaudessa yli 1000 sivua, mutta en tee tätä sivumäärien takia. Vaan sen takia että lukeminen on yksinkertaisesti niin kivaa. Eikös teistäkin?

19.40.

Mikä fiilis! Jotenkin mahtava.

Luin Martina Haagin kirjan Ihana ja todella rakastettu, josta en ollut kuullut mitään keneltäkään ikinä ennen. Törmäsin siihen kirjastossa, ja se vain näytti kirjalta josta voisin pitää. Ja sehän oli! Todella hyvää chick litiä, hömppää, ja hauskaa. Mahtava maratonkirja, sivujakin sopivasti (192). Miten minulta on voinutkaan mennä tällainen aarre ohi. Onneksi Haag on kirjoittanut muutakin, ja tämän kirjan jatko-osa on minulla lainassakin.

Suosittelen lämpimästi kaikille hömpän ja "kanakirjallisuuden" ystäville. Jotain samaa kuin himoshoppaajissa, samaa törttöilyä työmaailmassa.

Lukufiilis on tosiaan erittäin hyvä, ja nyt kun olen pitänyt vuorokauden maratonia (tietenkin nukkunut ja tehnyt muuta välissä), aion kyllä jatkaa lukemista iltaan saakka (kun kerran vauhtiin olen päässyt). Enhän minä osaa olla lukemattakaan...

Yhteissivumäärä huitelee vähän alle kahdeksassasadasassa. Aika hyvä määrä, täytyy myöntää.

Mitähän seuraavaksi... 

22.40.

Minun lukumaraton päiväni alkaa olla lopussa. Luin Anna Gavaldan Lempi ei ole leikinasia, josta olin saanut kuulla kahdenlaista palautetta: Annami ei oikein syttynyt kirjalle, ainakaan ensimmäisellä yrittämällä, mutta ihanista tsemppausviesteistä taas sain minä inspiraation lukea kirjan maratonillani. Ja minä kyllä pidin! Kirjan päähenkilöt olivat mahtavia, ja kirjan tarinakin tempaisi minut mukaansa. Ehkä olisin saanut kirjasta vielä enemmän irti, jos olisin lukenut sen itsenäisenä kokemuksena, enkä osana maratonia. Varsinkin näin loppupuolella alkoi tulla jo pientä "kisaväsymystä", enkä ehkä keskittynyt kirjaan tarpeeksi hyvin. Kohtalaista parempi kirja, selvästi, kuitenkin.

Millainen maraton on ollut muuten? Kiva! Sain luettua hieman alle 1000 sivua, ja monta todella hyvää kirjaa. Vahvimpina jäivät mieleen Veljeni, Leijonamieli sekä Liian paksu perhoseksi. Molemmat ihania kirjoja. <3

Kiitos tsemppauksista, ystävät, niitä oli mukava lukea!

Nyt unille, hyvää yötä.