lauantai 1. maaliskuuta 2014

Danielle Steel: Iso tyttö

Iso tyttö
Danielle Steel
Suomentanut Pirjo Ruti
331 s. 
2014
WSOY








Arvostelukappale


Maaliskuu on täällä! Ihanaa, kevään tuntee koko ajan vahvemmin, ja eräänä päivänä menneellä viikolla aurinko lämmitti jo niin ihanasti, että kaivoin nahkatakkini kaapista. Tulihan siinä hieman vilu, mutta fiilistelin silti kevättä täysillä.

Keväänkin kunniaksi päätin lukea hieman hömppää. Sain WSOY:lta arvostelukappaleena Danielle Steelin tuoreimman teoksen Iso tyttö, joka oli vaikuttanut minuun aiheellaan. Kun nimi on tuollainen, niin täytyyhän minun kirjaan tutustua.

Iso tyttö kertoo Victoria Dawsonista. Hän on jo syntyessään vaihdokkaan näköinen, siinä missä äiti ja isä ovat ruskeatukkaisia ja silmäisiä, niin Victorian hiukset ovat vaaleat ja silmät siniset. Hän on myös pyöreyteen taipuvainen, siinä missä muut perheen jäsenet ovat hoikkia ja notkeita. Kun Victoria on seitsemän, hän saa pikkusiskon, joka on kaunis. Heti pienestä pitäen. Victoria ei ole vauvalle kateellinen, vaan ihailee tätä rajattomasti.

Iso tyttö on Victorian kasvutarina, se kertoo tytön tarinan aina syntymästä aikuisiälle saakka. Se on myös tarina siitä, miten paino voi hallita elämää. Ja ennenkaikkea - se on tarina siitä, kun perhe ei hyväksy lastaan. Ja tottakai, kun hömpästä puhutaan, se on tarina myös rakkauden etsimisestä.

Minä hieman petyin. Petyin siihen, että Isossa tytössä laihduttaminen oli niin isossa osassa. Se on aika perinteistä "plus size heroines" kirjoissa, siis se, että päähenkilön on pakko laihduttaa. Ettei hän ole tyytyväinen itseensä. En voinut olla pikkuisen vertaamatta kirjaa Pekka Hiltusen ISOon, jossa Anni oli tyytyväinen itseensä, eikä kokenut mitään hirvittävää painetta jatkuvasti pudottaa painoaan. Ja Anni oli kuitenkin paljon, paljon isompi kuin kokoa 44 oleva Victoria.

Kirja herätti tunteeni. Se herätti tunteeni siitä, miten Victorian vanhemmat kohtelivat lastaan. He eivät hyväksyneet Victoriaa sellaisena kuin tämä oli, vaan varsinkin isä huomautteli jatkuvasti ivallisesti Victorian painosta. Äiti taas vinkkaili tytölle alinomaan erilaisista laihdutusmenetelmistä. Ajatuskin siitä, että omat vanhempani olisivat tuollaisia, kammottaa. Onneksi eivät ole, vaan hyväksyvät minut juuri tällaisena kuin olen.

Danielle Steel on maailman historian neljännen eniten myydyimmän kirjailijan joukossa, ja tällä hetkellä elossa olevista hän on ehdoton ykkönen. Onhan Steel kirjoittanut lukuisia, ja taas lukuisia viihdekirjoja. Minä en ole ennen Steeliä lukenut, ja tuskin tulen lukemaan tämän jälkeen. Hänen tarinan kerrontansa ei jättänyt minuun jälkiä, ja vaikka pääsinkin hyvin tarinaan mukaan, niin jotain merkittävää jäi puuttumaan.

Silti, minusta on tärkeää että tällaisia kirjoja kirjoitetaan. Vaikka Iso tyttö hyvin viihteellinen olikin, se antoi paljon ajattelemisen aihetta.

★★★½

5 kommenttia:

  1. Minä olen muistaakseni joskus aikoja sitten lukenut jonkun Danielle Steelin kirjan. En muista kirjan nimeä, mutta se taisi olla aikana, jolloin luin paljon Nora Robertsin kirjoja (ja tykkäsin niistä kovasti).

    Minustakin on hyvä asia, että tällaisista aiheista kirjoitetaan. Tämä kirja ei nyt kovin kiinnosta, mutta se Hiltusen Iso kylläkin. Sen aion vielä jossain vaiheessa lukaista, kunhan saan hyppysiini. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ISO sinun kyllä Elegia kannattaa lukea, se on tärkeä kirja. Mutta on toki mukavaa että hömppätavallakin tätä aihetta käsitellään. :)

      Minä en tosiaan ennen ollut Steeliä lukenut, mutta ehkäpä en lue tästä eteenpäinkään. :)

      Poista
  2. Ooh, Steeliä! Eipä ole häntä kauheasti näkynyt blogeissa, vaikka on niin myyvä kirjailija! Minullahan Steel kuuluu niihin "todellisiin kauhukirjailijoihin", jonka teosta en suostuisi lukemaan, vaikka uhattaisiin heittää kirjalla selkään... =D Ja jos sinäkään et oikein kovin tykännyt, niin olen aika varma, että ennakkoluuloni on täsmälleen oikeassa. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole Steeliä tosiaan näkynyt blogeissa, ehkä hän on monenkin bloggaajan kauhukirjailija. ;) Eihän hän vakavasti otettava ole, mutta enpä kokenut hirvityksen tunteita silti lukiessani. Ei mitään huippua, mutta ei hirveääkään. Mutta minäpä olenkin hömppätyttö. :)

      Ja mikä hirvittävä ajatus, kirjalla selkään! :D

      Poista
    2. Minä taas tykkäsin Steelin Isosta tytöstä. Kirjassa oli tuotu esille, miten narsisti käyttäytyy pönkittääkseen omaa egoaan. Luen paljon niin hömppää, muistelmia, elämänkertoja, historiallista, jännitystä yms. eikä Steelin tämä kirja ollut hassumpi.

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!