Kun kirjabloggari ensimmäisen Westönsä luki.

Kangastus 38
Kjell Westö
Suomentanut Liisa Ryömä
334 s. 
2013
Otava











Huomenna on lukupiiri päivä! Jipii! Olen jälleen tässäkin kuussa hieman myöhässä näiden lukupiirikirjojeni kanssa, viikkoa ennen lukupiirejä olen vasta tarttunut kirjoihin. Noh, ehdinpä kuitenkin ajoissa. Huomenna Suomalaisen kirjakaupan lukupiirissä käsittelemme ihanien naisten kanssa Kjell Westön uusinta teosta, Kangastus 38:aa, joka oli ensimmäinen Westöni. Miten kirjabloggari tuomitsi? Jatka lukemista, niin sekin selviää.

Kangastus 38 sijoittuvat vuotee 1938, ja paikkana on Westön kirjoille mitä ilmeisemmin tuttuun tapaan Helsinki. Päähenkilöinä ovat asianajaja Claes Thune, ja hänen sihteerikkönsä Matilda Wiik. Sihteeri suorittaa työnsä Thunen alaisena moitteettomasti, mutta hänen taustallaan on jotain mistä Thune ei saa kiinni. Jotain mystistä.

Thune on vastikään eronnut, ja elämän, surullista kyllä, lähes ainoana sisältönä on kuuden ystävyksen Keskiviikkokerho, johon kokoonnutaan puhumaan politiikasta. Kerhon kokoontuessa toimistolla, Matildan mieleen nousee mielikuvia. Mielukuvia joita eräs ääni aiheuttaa. Pintaan nousevat kipeät muistot.

Niin, tämä siis oli ensimmäinen Westöni. Ja täytyy tunnustaa, en ollut alusta asti läheskään lumoutunut. Koin kirjan jopa tylsänä, ja raahustin sen kanssa eteenpäin ainoastaan siksi että se oli lukupiirikirja, jonka halusin lukea loppuun.

Mutta tsädäm. Jotain tapahtui. Se tosin tapahtui vasta puolenvälin jälkeen, kahdennensadan sivun paikkeilla, kun yhtäkkiä tarina alkoi vetämään. Se johtui Matildan muistoista, joita alettiin tuoda väkevämmin esiin. En kerro niistä tietenkään enempää, mutta se oli käänteentekevä asia minulle kirjassa. Westö oli onnistunut kuvaamaan muistot sydäntä riipaisevan voimakkaalla ja tunteisiin käyvällä tavalla.

En ole kovin hyvä lukemaan historiallista kirjallisuutta. Siksi tämäkin kirja vähäsen ehkä tökki. Toki lähihistoria on aina helpompaa, mutta silti. Politiikka on toinen aihe mikä minulta ei kirjallisuudessa suju, ja sitä Westö oli ujuttanut Kangastus 38:aan paljon. Tietenkin 1930-luvulla Euroopassa kupli, oli Saksan tilanne ja kaikkea. Osaltaan mielenkiintoista, ja sekin aihe kiinnostaa, mutta Westö ei poliittista puolta ollut onnistunut kirjoittamaan minun mieltäni liikauttavalla tavalla.

Mielenterveys on myös tuotu keskeisellä tavalla kirjaan. Siihen juuri liittyvät nuo Matildan muistot, noin esimerkkinä. Muutakin kirjassa on mielenterveyteen liittyen. Mielenterveyteen paneutunut kirjallisuus kiinnostaa minua lähes poikkeuksetta, ja se puoli tässäkin teoksessa veti minua puoleensa kuin kärpäspaperi. Erinomaista, hykertelin loppupuolella kirjaa, erinomaista.

Googlettakaa muuten tämä kirja, ja huomaatte että hirvittävän moni bloggari on lukenut tätä kirjaa. Eli Westön ihailijoita löytyy ja paljon, vaikkei minusta sellaista tämän kirjan perusteella tullutkaan. 

★★★