Kerstin Gier
Suomentanut Heli Naski
343 s.
2015
Gummerus
Lainattu kirjastosta
Joulu tulla jollottaa! Minun ei tarvitse täällä kotonani tehdä hirveästi jouluvalmisteluja, ainoat jouluiset koristeetkin ovat joulutähti sekä ledlyhdyt, joita aion polttaa koko talven. Siispä jouluvalmisteluni lähinnä ovatkin pakkaamista sekä reissukirjojen valitsemista: lähden maanantaina Tapaninpäivään kestävälle joululomalle, jonne ei pari kirjaa riitäkään mukaan. Tiistaina siis auton nokka suuntaa kohti Raumaa, vietämme siellä siskoni perheen luona joulun. Luvassa on ihanaa tunnelmaa perheen kesken, sekä tietenkin ihania hetkiä pienen kummityttöni kanssa. <3
Tämän viikonlopun kuitenkin käytän lähinnä lukemiseen ja rentoutumiseen. Ainoana miinuksena kuluneissa päivissä voin sanoa, että minua taitaa vaivata pieni lukujumi... tai ainakin uskon sellaisen varovasti mieltäni kolkuttelevan. On kuitenkin joitakin takuuvarmoja juttuja, jotka maistuvat, ja sellaisia usein ovat sarjat. Tutustuin Kerstin Gieriin vasta Unien ensimmäisessä kirjassa, Lupauksessa, ja ihastuin sarjan aloitukseen kovasti. Eikä Valakaan tuottanut pettymystä.
Vala jatkaa siitä mihin Lupaus jäi. Livin elämä on raiteillaan - hän on tottunut elämäänsä Lontoossa äitinsä miesystävän luona, jonne he perheensä kanssa muuttivat. Livillä on ihana, komea poikaystävä, josta hän välittää. Miksi on vaan niin vaikea sanoa rakastavansa? Päänvaivaa tuottaa äidin miesystävän äiti, joka ei vaan hyväksy Livin perhettä elämäänsä. Ja tietysti Secrecy, joka pitää blogia, ja tuntuu tietävän koulun jokaisen salaisuuden... Unimaailmassakin on aluksi rauhallista, mutta yhtäkkiä Livin pikkusisko Mia alkaa kävellä unissaan, ja joutuu vaarallisiin tilanteisiin.
Monelle Gier on tuttu jo Rakkaus ei katso aikaa-trilogiastaan. Minä ihastuin Gieriin niin kovasti Unien ensimmäisessä kirjassa, että ostin tuon koko trilogian kirjakaupan tarjouksesta itselleni - uskon että edessä on ihania hetkiä! Pidän kovasti Gierin tavasta kertoa, siitä miten kepeään nuortenkirjaan tuodaan fantasiamainen maailma, tässä tapauksessa unet.
Vaikka Unien kirjojen maailma onkin ajoittain epärealistinen, se tulee varmasti lähelle montaa lukijaa. Sillä kaikkihan meistä näemme unia! Minä näen paljon unia, ja aamuyön uneni muistan lähes poikkeuksetta ulkoa. Näen painajaisia, mutta näen myös ihania unia, joista en tahtoisi herätä. Valan kanssa, aivan niin kuin Lupauksenkin, pohdin voisinko minäkin päästä jonkun muun uneen, jos minulla olisi nukkuessa kainalossa jokin hänen tavaransa? Ehkä jouluna kokeilen, otan kummityttöni lelun kainaloon ja pääsen hänen uniinsa, hih!
Mielestäni Lupauksessa oli enemmän "rytinää" kuin Valassa, ja jollain tapaa kaipasinkin kirjaan vähän enemmän toimintaa. Luulen kuitenkin, että sitä oli hieman säästelty trilogian viimeiseen osaan jota odotan innolla. Siitä huolimatta Vala oli todella sujuva, tapahtumarikas, ihana - ja innosti lukemaan, luku luvun perään! Ihailen myös suomentaja Heli Naskin työtä, hän on luullakseni tavoittanut Gierin kerronnan, ja johdattaa meidät suomalaiset hienosti unien maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!