Marian Keyes: Nainen joka varasti elämäni

Nainen joka varasti elämäni
Marian Keyes
Suomentanut Liisa Laaksonen
420 s. 
2015
Tammi








Ostettu


Joulu se sieltä vain tulla jollottaa. Kuten joulukalenteriluukussani kerroinkin, olen joulutyttö. Tänä vuonna vaan joulutunnelma on ollut ihan kateissa - johtuuko se sitten lumen puutteesta vai yhteiskunnallisesta tilasta, en tiedä. Joka tapauksessa minun on nytkin hirmuisen vaikea tajuta että jouluaatto on yhdeksän päivän kuluttua. Jotenkin olen osannut jo sisäistää sen, että viikon kuluttua lähdemme Raumalle siskoni perheen luokse - mutta että juhlimme siellä joulua?! En oikein tajua sitä. Mutta luotan siihen, että joulutunnelma tässä reilun viikon aikana vielä valtaa minut. Viimeistään sitten kun autossa raikavat joululaulut!

Jouluun valmistautumiseen kuului myös tämä Marian Keyesin uuden romaanin lukeminen. En kerro millä tavalla, sillä en halua paljastaa joulusalaisuuksia - jos vaikka asian osainen sattuukin lukemaan bloggaukseni. Keyes on ollut maailmassani silloinkin kun en juuri aikuisten kirjallisuutta lukenut. Silloin kirjamaailmani koostui nuortenkirjoista ja chick litistä, ja Keyesit olivat mitä parhainta lukemista. Nyt Keyeseistä on ollut hiukan taukoa, ja voi miten oli ihanaa palata yhden viihteen kuningattaren maailmaan.

Nainen joka varasti elämäni kertoo Stellasta. Stellasta, joka uskoo että hänen elämänsä tärkein käännekohta oli karman syytä. Kolarin, ja siitä seuranneen Stellan ärhentelyn jälkeen Stella halvaantuu ja joutuu liikunta- ja puhekyvyttömänä sairaalaan. Jollain tapaa Stella uskoo että näillä kahdella asialla oli vahva yhteys. Karma.

Mutta ei karma ollut minulle ainakaan keskeinen asia tässä kirjassa. Keskeinen asia on se, miten Stella selvisi hengissä halvaantumisesta, ja miten hänen elämänsä kääntyi ympäri. Ja se, miten hän joutuu valitsemaan, jääkö vanhaan, hiukan epämukavaan elämäänsä, vaan tarttuuko tilaisuuteen ja solahtaa keskelle jotain uutta? Valinnoista. Siitä ennen kaikkea tässä kirjassa oli minulle kyse.

Silloin kun nuorempana luin Keyesiä, pidin tavattomasti siitä miten tämä hurmaava kirjailijatar yhdisti kirjoissaan syvällisen teeman ja hattaran. Hänen kirjansa yleensäkin ovat sellaisia, jotka viihdyttävät, naurattavatkin, mutta kyyneliltä ei voi välttyä. Eli loistavia rakkausromaaneja. Sitä samaa linjaa jatkaa Nainen joka varasti elämäni. Mutta kuten Keyesin tapana on, on tässäkin kirjassa muitakin teemoja kuin vain rakkaustarina: on Stellan sairastuminen ja sitä seurannut elämä. On niitä valintoja. On vaikka mitä.

Nainen joka varasti elämäni kannen on suunnitellut Markko Taina. Kansi on todella hieno, ja sopii kirjaan todella hyvin - enkä ihmettele laisinkaan, sillä Taina on yksi lempi kansitaiteilijoistani. Käsittääkseni lähiaikoina on ilmestynyt useampi uusintapainos Keyesin pokkareista, ja niiden kannet ovat samantyyppisiä, ja Tainan suunnittelemia.

Kirjaa lukiessani nauroin ja itkin. Nauroin Keyesin huumorille, joka pilkahtelee sieltä välistä tavalla, jolle minä en voi olla nauramatta. Itkin, kun haluamani asioita ei meinannut tapahtua. Ja itkin sitten kun ne tapahtuivat.

Uskon että Keyesistä nauttii sellainenkin, joka ei muuten chick litistä niin perusta. Tämä nainen kirjoittaa vaikeistakin aiheista mukaansatempaavalla tavalla, että reilut neljäsataa sivua menee kuin lentäen. Olisiko tässä hyvä joululomakirja?