keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Eowyn Ivey: Lumilapsi

Lumilapsi
Eowyn Ivey
Suomentanut Marja Helanen
417 s. 
2013
Bazar








Saatu ystävältä


Sain Lumilapsen ystävältäni jo reilu vuosi sitten, mutta sinne kirjahyllyn kätköihin kirja on vain unohtunut. Ennen joulua pohdin mitä kirjoja ottaisin joululomalle mukaani, ja jotenkin Lumilapsi vain tuli eteeni kirjahyllystä. Jo kirjan nimi houkutteli: silloin kaipasin kovasti lunta, ja lisäksi kirjan takakannessa luvattu taianomaisuus veti puoleensa.

Lumilapsessa eletän 1920-lukua. Tapahtumapaikkana on Alaska, jonne Jack ja Mabel, lapseton vanhempi pariskunta päätyy asumaan, ja uskokaa pois, tuon ajan Alaska on julma paikka. Pariskunta on ajautumassa elämässä erilleen, mutta sitten jokin muuttuu. Jack ja Mabel rakentavat ensilumen leijailtua maahan lumesta lapsen, joka aamun tullen katoaa. Sen jälkeen kuitenkin pariskunnan pihapiirissä alkaa liikkua pieni tyttö, joka elää yksin keskellä luontoa, metsän lapsena. Jack ja Mabel ovat kärsineet lapsettomuudestaan, ja alkavat rakastaa tätä tyttöä kuin omaansa. Mutta mikä on totuus tästä metsän lapsesta, Fainasta?

Kuten takakannessa luvataan, Lumilapsi on kauniin taianomainen kirja. Se oli hyvä kirja siihen hetkeen, kun kaipasin ympärilleni lumen tuomaa valkoisuutta ja joulun taikaa. Valkoista joulua emme Raumalle saaneet, nurmikko vihersi auringon paisteessa jouluaattonakin, ja noina hetkinä oli hyvä matkata Alaskaan, kylmiin ja valkeisiin maisemiin.

Lumilapsessa on mukana mystiikaa, maagista realismia, taikaa. Se juuri tekee siitä sellaisen, niin ihanan ja lumoavan kirjan, eikä jätä sitä vain yhdeksi romaaniksi muiden joukkoon. Alaska on toki maisemana erilainen, mutta Fainan tarinaan tuoma taika on jotain aivan omanlaistansa. Faina, Jack ja Mabel muodostavat tarinaan sellaisen tiiviin yhtälön, jota jaksaa helposti seurata neljänsadan sivun verran.

Täytyy tunnustaa, että mietin jossain vaiheessa miten tarina kestää. Mietin jossain kahdensadan sivun tietämillä, miten tarinaa voi jatkaa toisen samanlaisen verran - mutta voihan sitä. Lumilapsessa tarina kasvaa loppua kohti, Fainan tarina syvenee ja Faina kokonaisuudessaan tulee lukijalle tutummaksi. Silti minut lumosi kaikkein eniten kirjan alku, ne hetket jolloin vajosin Alaskan lumiseen maisemaan ja tutustuin kirjan henkilöihin.

Lumilapsi on ikään kuin satu aikuisille: siinä on oma keveytensä mutta oma surunsa ja painavuutensa. Tämä kirja sopii todella hyvin luettavaksi talvipäiviin. 

8 kommenttia:

  1. Alku oli minunkin mielestäni lumoavin, mutta hieno ja tunnelmaltaan omaperäinen romaani tämä on. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämän tunnelma oli kyllä jotain tavattoman hienoa. Kokonaisuutenakin oli kyllä toimiva, mutta tuo alun taika oli vaan niin ihana. <3

      Poista
  2. Minulla tämä odottaa jo yöpöydällä aloittamista, joten mukava kuulla, että sinä ainakin pidit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jassu, kyllä pidin! Toivottavasti sinäkin tykkäisit. :)

      Poista
  3. Ihanaa, että lopulta kuitenkin päädyit lukemaan tämän. :) Lumilapsessa on tosiaan melkoista lumoa ja taikaa, ja vaikkei loppupuolisko ehkä aivan ylläkään alun tasolle, on tämä kokonaisuutena hieno ja mieleenpainuva tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, pitkään tämä odottelikin hyllyssä! Loppupuoliskokin oli tavallaan tarinalle tarpeellinen, mutta silti alku oli se kaikista ihanin... tämän kyllä aion säilyttää hyllyssäni ja ehkä lukea joskus uudelleenkin <3

      Poista
  4. Tämä oli minulle ilmestymisvuoden paras käännöskirja :)
    Uskomaton satu/luontokirja :)

    VastaaPoista
  5. Krista, minäkin lumouiduin tähän täydesti, vaikka tämä ehkä on fantasiaa, joka ei ole yhtään minun lajini. Aikuisten satu, mutta erityisen hienolla tavalla<3

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!