Vastaus haasteeseen sunnuntain kunniaksi.

Ajattelin käyttää sunnuntai-iltaani vastaamalla tällaiseen haasteeseen ystäväni avustuksella. Sain tämän Annikalta sekä Mari A:lta, ja käytän tässä vastauksessani nyt Annikan kysymyksiä.

Haaste menee näin:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.  
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.  
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista

Aloitetaan: 

1. Lempikirjailijani on tällähetkellä Tuomas Kyrö, niinkuin ehkä olette huomanneetkin. Pidän erityisesti Kyrössä hänen tavastaan kirjoittaa humoristisella ja sarkastisella tavalla. Seurasin myös Hyviä ja huonoja uutisia, ohjelmaa neloselta jossa Kyrö oli mukana. 

2. Asun pienessä paikassa Joensuun lähellä. Yritän käydä säännöllisin väliajoin Joensuussa pääkirjastossa, mutta useimmiten kuitenkin vain varaan kirjoja kirjastoautolta, joka tulee joka viikko ihan tähän lähelle. Meillä on maailman mukavin kirjastoautosetä, jonka nimi on Rane. 

3. Lainaan kirjastosta aina mielettömän paljon. Niin paljon etten aina saa kannetuksi kirjoja itse. Luen kuitenkin useimmiten kaiken mitä lainaan, mutta en tietenkään pakota itseäni lukemaan jos kirja ei vaikuta kiinnostavalta. 

4. Rentoutan itseni iltaisin äänikirjoilla. En kuitenkaan kuuntele tavallisia romaaneja, sillä ne vaativat keskittymistä eikä uni välttämättä tulisi. Kuuntelen siis lasten satuja, samoja joita pienenä kuuntelin. Lukijatkin ovat samat. Tällähetkellä kuuntelen Uppo Nallea, jonka varmaan omistin lapsena sillä muistan niin hyvin tarinan ja kertojan. 

5. Lempikirjani on ehkä Sofi Oksasen Stalinin lehmät. Olen syömishäiriöinen, vaikka se on osittain taakse jäänyttä elämää niin en välttämättä tule koskaan täysin pääsemään irti sen kahleista. Koska Stalinin lehmissä kerrotaan bulimiasta hyvin todentuntuisesti, on siitä tullut niin läheinen kirja minulle. Sen jaksaa lukea uudelleen ja uudelleen. 

6. Kuten aiemmista postauksista on ehkä tullut ilmi, olen siis syömishäiriöisen lisäksi mielenterveysongelmainen. En kerro tarkemmin diagnoosejani, mutta kerron sen verran että monta sellaista on läpi käyty. On käyty myös todella hankalia aikoja, mutta nyt elämä näyttää aika valoisalta, voin sanoa olevani onnellinen. Huonoja päiviä on toki meistä jokaisella. 

7. Rakastan kirjojen lisäksi myös musiikkia, hyvinkin monenlaista musiikkia. Pidän suomalaisesta rockista ja popista, ja radiosta kanava on aika usein suomipop, varsinkin aamuisin kuuntelen sitä aina. Brittipop, kuten esimerkiksi Suede on sydäntä lähellä. Myös raskaampi musiikki, kuten vaikkapa Kotiteollisuus on ollut minulle aina tärkeää. 

8. Katson paljon lastenohjelmia. Oikeastaan katson Pikku kakkosen melkein joka päivä. :) Ei, minulla ei siis ole lapsia jos sitä mietitte, jotenkin vaan nautin siitä fiiliksestä kun voi nauraa huono onnisille kaveruksille Matille ja Patille. 

9. Katson aika paljon elokuvia. Ehkä eniten tulee katsottua komedioita, mutta eniten sitä nauttii sellaisesta elokuvasta joka jää vaikuttamaan jollain tavalla. Yksi sellainen on Vuosi nuoruudestani, joka jäi mietityttämään pitkäksi aikaa. 

10. En ole käynyt ulkomailla pitkään aikaan. Kun olin nuorempi, matkustelimme perheeni kanssa paljon, ja kokemusta varsinkin Euroopan kaupunkikohteista on kertynyt aika paljon. Suosikki kohteitani ovat Praha ja Krakova, ihania kaupunkeja molemmat. Eniten olen muistaakseni pettynyt Varsovaan, se oli ruma kaupunki. 

11. Minulla on kaksi parasta ystävää. Sen lisäksi minulla on useampi hyvä ystävä, mutta kaksi on ylitse muiden. Henry kompensoi elämääni täällä missä asun, ja on seurananani iltaisin ja saa minut nauramaan silloinkin kun elämä tuntuu potkivan päähän. Hän ei ole tavallinen, ja siksi juuri niin mahtava! Heli ei asu täällä missä minä, mutta onneksi ei kovinkaan kaukana joten voimme nähdä usein. Tutustuimme Helin kanssa erikoisissa olosuhteissa, joita emme koskaan unohda. 

1. Mikä kirjallinen genre on lähinnä sydäntäsi ja miksi?

Jos täytyisi valita yksi, niin se olisi varmaankin chick lit. Se on hyvää ajan vietettä, ja nykyisin chick litiä on olemassa niin kovin monenlaista. Kuten juuri lukemani Hyvä sängyssä todisti, niin chick lit voi olla myös astetta raskaampaa. 

2. Oletko sosiaalinen bloggaaja, joka kiertelee päivättäin kommentoimassa toisten tekstejä vaiko enemmän itsenäisten polkujen kulkija?

Olen sosiaalinen bloggaaja. Kohtalaisen sosiaalinen. Kommentoin jonkun verran, ja kierrän kyllä päivittäin lukemassa toisten tekstejä. Bloggaaminen on iso osa päivääni. 

3. Minkä verran poimit lukuvinkkejä toisten blogeista?

Paljon. Erittäin paljon nykyisin. Toisten blogeista löytyy ihan uusia tuttavuuksia joihin ei olisi välttämättä itse tullut kirjastossa kiinnitetyksi huomiota.

4. Bloggaatko jokaisesta lukemastasi kirjasta?

Kyllä bloggaan. Silloinkin kun ei olisi paljon sanottavaa, niinkuin Juha Vuorisen Romaanikerjäläisestä. Siispä blogiini kertyykin aika paljon merkintöjä. 

5. Millaisista kirjoista bloggaaminen on haasteellista? 

Juuri sellaisista joista sanottavaa ei oikeastaan ole, esimerkkinä juuri tuo Romaanikerjäläinen. Myös sellaiset, joissa ei voi paljastaa kovinkaan paljon kirjasta ettei spoilaa toisten lukukokemusta, ovat haastavia. 

6. Entäpä vastaavasi helppoa?

Sellaisista joita yksinkertaisesti rakastaa. Tai jotka liittyvän omaan elämään jollain tavalla. Silloin sormet vain tanssivat näppäimistöllä ja tahtovat jatkaa kulkuaan eteenpäin ja eteenpäin... 

7. Uskallatko mainita parhaimman lukemasi teoksen? :)

Se on uskoakseni jo aiemmin tässä postauksessa mainitsemani Stalinin lehmät. 

8. Entä pahin floppi?

No kyllä parhaiten viime aikojen kirjoista on jäänyt mieleen Pulkkisen Vieras. 

9. Mitä kevään uutuusteosta odotat eniten? Vastaavasti ellet harrasta uutuuksia; minkä kirjan lukeminen polttelee tällä hetkellä?

Uutuuksista en osaa vielä sanoa, tai nojoo. Lähiöoksennus, jonka kirjailijaa en muista, se on varauksessa kirjastosta. Muuten polttelee Jennifer Weinerin Tietyt tytöt. 

10. Pelottavin lukemasi kirja?

Jänistanssi oli aika pelottava. 

11. Mieluisin fiktiivinen henkilö illanviettoseuraksi?

Kyllä tämän hetken fiiliksissä ottaisin ehdottomasti tuon Jennifer Weinerin Hyvä sängyssä kirjasta tutun Cannien. Meillä olisi paljon puhuttavaa. 

11 kysymystäni ovat: 

1.  Jos lopettaisit bloggaamisen, mistä syystä sen tekisit?
2. Oletko saanut negatiivista palautetta blogistasi? Mikä on ollut pahin jos olet saanut?
3.  Kenen Disney hahmon kanssa seurustelisit jos saisit valita?
4. Suosikki kaupunkisi Euroopassa?
5. Kirjoitatko itse muuta kuin blogia? Mitä?
6. Paras tapa viettää sunnuntai-iltaa?
7.  Mihin käytät vapaa-aikanasi eniten aikaa?
8. Jos saisit tutustua yhteen kirjailijaan, kehen tahansa, niin kuka se olisi?'
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit mukaan kolme kirjaa, mitkä ne olisivat?
10. Mikä on paras ominaisuutesi? 
11. Kun luet, niin teetkö jotain samalla? Kuunteletko musiikkia, onko telkkari auki? Jos, niin mitä?

Ja haastan seuraavat henkilöt: 

Vivianin (joka on ihan siinä rajoilla että on alle 200 lukijaa :D)
Inkerin 
Pihin naisen 
Kirjanaisen 
Sannan 
Nina Marin 
Kuuttaren 

Ei siinä ihan yhtätoista tullut, mutta useampi kuitenkin. Lisäksi kaikki saavat vapaasti ottaa tämän itselleen jos tykkäävät. :) 

Jennifer Weiner: Hyvä sängyssä

En ole aivan varma luetaanko Jennifer Weinerin kirja Hyvä sängyssä chick lit kirjaksi, mutta lasken sen itse sellaiseksi ihan näppituntuman perusteella. Sekä sen, että se luettiin chick lit-lukupiirissä, jossa olin jokunen vuosi sitten. Tarvitsin erittäin hyvää luettavaa henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuneen pettymyksen takia, joten otin kirjastohyllystä tämän kirjan, ja tämän seurassa aika meni mielettömän hyvin. En meinannut malttaa käsistäni laskea.

Hyvä sängyssä kertoo Canniesta, joka on XL nainen. Cannien suhde miesystäväänsä Bruceen on tauolla, jonka Cannie on itse aloittanut, mutta hän on itse tarkoittanut sen ainoastaan tauoksi. Bruce on kuitenkin mieltänyt tauon tarkoittavan eroa, jonka Cannie huomaa lukiessaan "Hyvä sängyssä" nimistä kolumnia jota Bruce on alkanut kirjoittaa. Ensimmäinen kirjoitus on nimellä "Elämää XL kokoisen naisen kanssa". Cannie hajoaa täysin, ja hänen elämänsä muuttuu. Hän alkaa pohtia, oliko sittenkin väärässä jättäessään Brucen, ja yrittää saada tätä takaisin. Hän onnistuukin, ainoastaan hetkeksi, ja siitä saa alkunsa Cannien raskaus.

 Kävin istumaan, pistin muutaman suklaarakeen suuhuni ja etsin sivun 132. Sillä näkyi olevan "Hyvä sängyssä" niminen kolumni, Moxien joka numerossa ilmestyvä miehen kirjoittama juttu, jonka tarkoitus oli auttaa keskivertolukijaa ymmärtämään miltä hänen poikaystävänsä mielessä liikkui... tai liikuiko siellä ylipäätään mitään. Silmäni eivät aluksi saaneet mitään tolkkua tekstistä. Lopulta kirjainten merkitys avautui minulle. "Elämää XL-kokoisen naisen kanssa" oli jutun otsikko, ja sen alapuolella luki kirjoittajan nimi: "Brude Guberman". Bruce Guberman oli ollut poikaystäväni yli kolme vuotta siihen asti, kun olimme kolme kuukautta sitten päättäneet pitää taukoa. Näin ollen saatoin vain olettaa että "XL-kokoinen nainen" olin minä.

Rrrrrrakastin tätä kirjaa! Oikeasti rakastin! Olen siis lukenut tämän kirjan aikaisemminkin, muutama vuosi sitten chick lit ryhmää varten mutta en muistanut että mä on näin hyvä. Takakannessa on varoitus "Älä lue tätä junassa tai saatat ajaa asemasi ohi" ja se on ihan aiheellinen, koska varmasti jos olisin tätä bussissa lukenut niin olisin unohtunut sinne bussiin ihan täysin. Canniesta tuli kerralla chick lit henkilöistä suosikkini, ja olen onnellinen että minulla on vielä lukematta Tietyt tytöt, joka on siis jatko-osa Hyvä sängyssä kirjalle. Se, mikä sai epäröimään chick lit luokituksessani, oli se, että kirjaan mahtui myös paljon vakavampia aiheita kuin monissa muissa kyseisen genren kirjoissa, ja täytyy myöntää että muutamaan otteeseen kyyneleet kihosivat silmiini kirjaa lukiessani koska samaistuin Cannieen niin täysin ja elin kirjan mukana totaalisesti. Mutta kirja sai myös hymyilemään, se oli lämmin ja ihana.

*****+

Ally Condie: Tarkoitettu

Ally Condien dystopia trilogian avaus osa Tarkoitettu imaisi aika tehokkaasti mukaansa. Kirjassa oli hyviä koukkuja, jotka pakottivat jatkamaan lukemista siihen tyyliin että "Luen vielä ihan hetken ja sitten menen nukkumaan", ja kohta huomaa että on lukenutkin tunnin ajan. Sellainen kirja tämä oli!

17-vuotias Cassia elää Yhteiskunnassa, tulevaisuuden maailmassa. Kaikki Yhteiskunnassa on säädettyä, viranomaiset valvovat tarkasti kaikkea. Yhteiskunta päättää miten sen asukkaat pukeutuvat, mitä syövät ja kenen kanssa menevät naimisiin. Yhteiskunta myös päättää milloin sen asukkaat kuolevat, eli 80-vuotiaina.

Yhteiskunta esittelee asukkailleen kumppanin, kun tämä täyttää 17-vuotta. Kirja siis alkaa Cassian parijuhlassa, jossa hänelle esitellään hänen tuleva kumppaninsa. Yleensä parit ovat toisilleen tuntemattomia, Yhteiskunnan valitsemia toisilleen sopivia henkilöitä. Cassian kohdalla kuitenkin tapahtuu poikkeus, ja hän huomaa parijuhlassa hänen kumppaninsa olevankin hänen paras ystävänsä Xander. Cassia ei tiedä mitä ajatella, sillä omalla  tavallaan se on helppoa mutta näin ollen hän ei pääse tustumaan uuteen kumppaniinsa kuten muut. Kun Cassia myöhemmin tutkii mikrosirukortiltaan kumppaninsa tietoja, hän näkeekin Kyn kasvot, pojan jonka myös tuntee. Mitä tämä tarkoittaa, onko Yhteiskunta tehnyt virheen? Onko se sittenkään niin täydellinen kuin sanotaan?

Kaikki se mikä varhaisten tutkimusten mukaan pidentää elämää - onnellinen avioliitto, terve ruumis - kaikki se on nyt meidän. Me elämme pitkän onnellisen elämän. Me kuolemme 80-vuotispäivänämme perheen ympäröimänä, ennen kuin dementia iskee. Syöpä, sydänsairaudet ja useimmat rappeuttavat taudit on melkein kokonaan hävitetty. Näin lähelle täydellisyyttä ei ole vielä yksikään yhteiskunta päässyt.

Tarkoitettu on samaan aikaan kertomus Cassian omasta taistelusta Yhteiskuntaa vastaan, sekä myös Kyn ja Cassian rakkaustarina. Se kertoo siitä, kuinka rakastumistaan täytyy piilotella, koska kuitenkin Yhteiskunta on määrännyt Cassian ja Xanderin olevan pariskunta.

Olisin ehkä odottanut Tarkoitetulta enemmän. Huono kirja se ei ole, ei ollenkaan, ja se veti mukaansa. Mutta olisin silti odottanut ehkä enemmän dystooppista kuvailua, ja varsinkin loppupuolella romantiikka oli saanut liiankin suuren osan. Cassian taistelusta Yhteiskuntaa vastaan olisi saanut kirjoittaa vielä enemmän. Kaunista luettavaa olivat ehkä ennennkaikkea ne kohdat missä Ky opettaa Cassiaa kirjoittamaan vanhanaikaisella kirjoitus tavalla, eli kaunolla.

***

Sophie Kinsella: Minishoppaaja

Himoshoppaaja Rebecca "Becky" Brandon on jo 29-vuotias tässä Himoshoppaaja sarjan kuudennessa kirjassa, ja hänellä on kaksi vuotias tytär, Minnie. Minnie on tullut äitiinsä, ja haluaa shopata, shopata ja shopata. Rebecca siis keksiikin antaa Minnielle viikkorahaa, 50 pennyä viikossa, ja kyllähän sitä aina voi napata etukäteen muutaman viikon viikkorahoja? Muutaman viikon, tai vuoteen 2100? Minnien käytöstä ei kuitenkaan tunnu saavan kuriin kukaan, perhe saa neljään joulupukin pajaankin porttikiellon.

Rebecca asuu Minnien sekä miehensä Luken kanssa väliaikaisesti vanhempiensa luona, koska tuntuu että heidän talonhankkimisprojektinsa on kirottu. Aina tuntuu tulevan uusia esteitä, minkä takia taloa ei pystykään saamaan. Viimein kun tuntuu oikeanlainen talo löytyvän, niin naapuri haastaa myyjän oikeuteen.

Okei. Ei mitään hätää. Kyllä tämä tästä. Minä, Rebecca Brandon (omaa sukua Bloomwood) olen meistä kahdesta aikuinen. Ei suinkaan kaksivuotias tyttäreni. Ikävä kyllä hän ei taida tajuta sitä. "Minnie kulta, anna se poni minulle." Yritän kuulostaa yhtä rauhalliselta ja varmalta kuin television Nanny Sue. "Poniii." Minnie puristaa leluponia vain entistä tiukemmin. "Ei ponia." "Mun" Hän kirkuu hysteerisenä "Mun poniii!" Argh. Minulla on käsissäni noin miljoona ostoskassia, naamani valuu hikeä enkä juuri nyt kaipaisi tätä. Tähän asti kaikki on sujunut niin hyvin. Olen kiertänyt koko kauppakeskuksen ja ostanut joululistan viimeiset pikkuasiat. Minnie ja minä olemme menossa kohti joulupukin pajaa, ja minä viivähdin vain hetkeksi katsomaan nukkekotia. Ja silloin Minnie nappasi hyllystä leikkiponin ja kieltäytyi panemasta sitä takaisin. Ja nyt olen keskellä ponikriisiä.

Vaikka koko maa kylpeekin rahakriisissä, niin alkaa Becky järjestää miehelleen yllätys syntymäpäiväjuhlia, joista ei juuri kenenkään pitänyt saada tietää.. loppujen lopuksi onnitteluja on Youtubessa ja niistä kirjoittavat lehdetkin. Joten täytyy estää Luken pääsy nettiin, ja estää näkemästä lehtiä. Mutta Rebecca keksii aina keinot.

Sophie Kinsella on yksi lemppari chick lit kirjoittajistani, Himoshoppaajat ovat aina olleet sellaista aivot vapaalle ja nollaus - luettavaa, ja hyvää sellaista. Nytkin mukavasti rentoutui ja sai hymähdellä kun seurasi Beckyn törmäyksiä milloin juhlajärjestelyjen, milloin lastenhoitajien kanssa. Tykkään Kinsellan tavasta kirjoittaa, ja sijoittaa vastauksia Beckyn kirjeisiin milloin mistäkin lukujen väliin. Huumoria on tässäkin osassa mukana paljon, mutta kyllä täytyy myöntää että välillä kävi ärsyttämäänkin Rebecan hahmo. Luke, Rebeccan mies taas on seesteinen ja rauhallinen josta pidän todella paljon.

Joka tapauksessa, kirja viihdytti minua kiitettävän hyvin ja huumori, jos nyt ei aivan naurattanut niin sai ainakin hymähtelemään.

****

PS. Hyvää ystävänpäivää kaikille ihanille lukijoilleni!

Tuomas Kyrö: Miniä, sekä elokuvaillasta.

Tänään posti toi minulle kovin mieleisen paketin, nimittäin Tuomas Kyrön (joka on lempikirjailijani nykyään) Miniän. Tuota kirjaa siis jaettiin ainoastaan kirjan ja ruusun päivänä kirjakaupoissa kun osti, olikohan se kymmenen euron edestä, kirjoja. Itse en sitä tuolloin tiennyt joten jäi hankkimatta. Kirjaston varausjonot olivat lievästi sanottuna pitkät, joten kyselin kirjasta facebookin kirjablogistit sivuilla. Eräs ihana kirjabloggaaja lupasi sen minulle ilmaiseksi lähettää, ja tänään posti sen minulle sitten toi.

Herkuttelin sitten kunnolla. Ei, ei suklaata eikä karkkia, vaan kahvi tulemaan, Mariska & Pahat sudet soimaan, ja sohvan nurkkaan kirjan kanssa. Ahmin kirjan, yritin viivytellä kolmenkymmenen viimeisen sivun kanssa että lukisin ne vasta bussissa mutta luin ne sitten jo pysäkillä. Mahtavaa luettavaa, nauroin ääneen!

-Lentokentälle. -Kyllä enemmän epäilen niitä koneita. Että mitenkä iso rautamöntti pysyy ilmassa. Jos aiot lähettää minut kotiin niin mielummin junalla. -Venäläiset tulee. -Mitenkä niin? Sotako tulee? Arvasin siitä Puuttinista. Niin on lyhytmittainen mies, että jotain suunnittelee. Näkee silmistä. -Myyn heille maata. Appiukko kääntyy katsomaan minua. -Kyllä en tiennyt, että teillä on maata. 

Kirjan miniä saa vieraaksi appiukkonsa, Mielensäpahoittajista tutun teräviä mielipiteitä nykymaailmasta omaavan vanhan herran. Kaksi täysin erilaista maailmaa kohtaa, kun sysi-suomalaisesta kaupungista tuleva appiukko tulee kipeän jalkansa kanssa modernin miniän luokse, mukanaan kymmenen kiloa perunoita ja piimää. Lisäksi miniä saa juuri tänä viikonloppuna hoitaakseen liian aikaisessa tulevat venäläiset, joiden kanssa pitäisi hieroa kauppoja. Miten nämä kaksi asiaa yhdistetään? Otetaan appiukko mukaan ja uskotellaan sen kuuluvan liikeideaan.

Ei nyt niin vedet silmissä naurattavaa tekstiä kuin Mielensäpahoittajat, mutta kyllä monta kertaa ääneen silti nauroin appiukon osuville repliikeille. Mahtavaa Kyröä jälleen kerran.

Illan kulttuurianti taas oli 21 tapaa pilata avioliitto, joka oli sekin hyvin monta kertaa ääneen naurattavaa, mainiota komediaa jota tähdittivät esimerkiksi Putouksesta tutuksi tulleet Armi Toivanen, Riku Nieminen sekä Aku Hirviniemi. Lisäksi elokuvassa mainiossa roolissa nähtiin Pamela Tola. 21 tapaa pilata avioliitto kertoo Sannasta, joka tekee tutkimusta erilaisista tavoista joilla voi avioliiton pilata. Elokuvassa nähdään niin eroavia pariskuntia, eronneita pariskuntia sekä tietenkin myös yhteenmeneviä pariskuntia. Elokuvateatteri oli lähes täynnä ja elokuva sai kyllä melkeinpä koko teatterin nauramaan monta kertaa.

Miniä: *****

21 tapaa pilata avioliitto: *****

Siri Kolu: Metsänpimeä

Siri Kolun Metsänpimeä on odottanut kirjastohyllyssäni lukemista jo jonkin aikaa. Nyt päätin siihen tarttua, ja kahlaamisessa menikin jonkun aikaa. Kuitenkin loppujen lopuksi aika hyvä lukukokemus, vaikkakin mietintää ja kysymyksiä jättävä. Silti Kolun tapa kirjoittaa on hyvä, ja pidän runollisesta ja soljuvasta kerronnasta.

Kirjan minä henkilö on Laura Ranta, joka opiskelee Keravalla Laajan Kirjallisuuden, eli LaKin linjalla. Hänen kirjallisuuden opettajansa Salas vie opiskelijoitaan syvälle metsään, ja tutustuttaa heitä vanhaan kirjallisuuteen. Vain ja ainoastaan vanhaan kirjallisuuteen. Metsästä innostuneina muutama LaKin opiskelijoista päättää perustaa Metsän Piirin, jonkinlaisen salaseuran.

Minä makasin metsässä, olin maannut niin kauan, etten tuntenut enää kylmää. Tuntui silti että lämpöni oli valunut jonnekin sammaliin. Selkäranka tuntui puun juurelta, joka painui jokaisella hengityksellä maan sisään, kutoutui muihin juuriin, juuret puhkoivat minut myös, kasvoivat sisääni, kutoivat minua selkäpuolelta kiinni verkkoonsa. Tarvitsin aina vähemmän ja vähemmän ilmaa, metsä rutisti minua niin, ettei keuhkoilla ollut enää tilaa. Viimeisellä hengityksellä kaikki sammui. Se tuntui hitaalta kaatumiselta veteen, kirkkaaseen metsälampeen jonka pintaa on kurkistellut jo niin pitkään, että kuvan osaa katsomatta. Minä kaaduin metsän peilin läpi, kastuin kylmyydellä ja nousin maailmaan, joka oli villi ja vahva ja vaarallinen. Pintaan noustessani minä olin jo valmis pakoon. Olin nuori ja vastanoussut, vasan lailla saaliina sille, joka ikihitaana ja nälänhimoissaan odotti nousemistani pintaan.

Kirja tapahtuu Keravalla Lauran lukio aikoina, sekä muutamaa vuotta myöhemmin Helsingissä, kun Laura kirjallisuuden opiskelijana joutuu palaamaan lukioaikaisiin metsän ajan tapahtumiin. Helsingin ajoissa on mukana myös Maki, joka lukiossa oli metsän piirin jonkinlainen johtaja, ja myös aika keskeinen hahmo kirjassa. Lauran ja Makin tarina onkin suuri osa kirjaa.

Metsänpimeä on myös rakkaustarina. Se kertoo Samun ja Lauran suhteesta, lepattavasta liekistä jonka avulla Laura yrittää pitää Samua elämän syrjässä kiinni pojan suurista pääkivuista huolimatta. Mitä noiden kipujen taustalla oikeasti on?

Kirjassa on jonkinlaista psykologista jännitystä, jonka avulla se pitää otteessaan. Se on myös ahdistava kirja, ja siinä sivutaan myös syömishäiriötä ja itsemurhaa. Metsänpimeää on verrattu Donna Tartin Jumalat juhlivat öisin kirjaan, josta kyllä löytyy yhtäläisyyksiä. Se on myös kirjailijoista ja kirjallisuudesta kertova kirja, josta puolesta itse pidin kovasti.

***½

Juha Vuorinen: Romaanikerjäläinen

Eilisistä kirppislöydöistäni ehdin jo lukea Juha Vuorisen Romaanikerjäläisen. Vuorinen on minulle tuttu kirjailija, olen lukenut läpi moneen kertaan Juoppohullun päiväkirjat sekä Kristianin elämästä kertovat kirjat. Romaanikerjäläisen luettuani heräsi taas kerran kiinnostus Vuoriseen, joten täytyypä kirjastosta yrittää lainata Juoppohullun päiväkirjoja. Elokuvankin kävin katsomassa tuossa vähän aikaa sitten, hyvä se oli. Ei yhtä hauska kuin kirjat, mutta hyvä silti.

Eräänä lauantai-iltana sain kuitenkin karmivalla tavalla tuta, millainen mahti voi olla huonosti suunnitellulla mainonnalla, kun se isompi lapsista alkoi saunan lauteilla tapailla mainoksessa kuulemaansa nuottia ja toisti sen minkä muisto: - Juha Vuorinen, juoppohullu kirjailija, suoraan hanurista. Minulle olisi riittänyt komeasti jo tämäkin solvaaminen, mutta vajaa3-vuotias pikkuveli halusi kantaa oman kortensa maineeni polttorovioon ja paljasti, mitä hänen mieleensä oli takertunut viestistä: -Juha Vuorinen, juoppo kirjailija. Vaikka totuus tuleekin lapsen suusta, niin tästä viisastuneena olen mainoskampanjoiden aikaan kiertänyt kaukaa kaikki perhesaunat ja siirtynyt suorittamaan kimppapesut kylpyammeeseen.

Romaanikerjäläinen on yhteenliitettynä Vuorisen blogimerkintöjä sekä kolumneja, ja mukaan mahtuu kohtia jotka saavat nauramaan ääneen. Sivuilta löytyy pohdintaa politiikasta, kirkon tilanteesta, mediasta sekä tietenkin Vuoriselle tuttua alapäähuumoria. Joka muuten sinänsä minua naurattaa. Kuitenkin kaikkein hauskimpia kohtia olivat ne, joissa Vuorinen kirjoitti omista lapsistaan ja näiden unohtumattomista lausahduksista.

Kokonaisuutena ihan jees, lukihan tuon mielellään.

***