Sophie Kinsella: Minishoppaaja

Himoshoppaaja Rebecca "Becky" Brandon on jo 29-vuotias tässä Himoshoppaaja sarjan kuudennessa kirjassa, ja hänellä on kaksi vuotias tytär, Minnie. Minnie on tullut äitiinsä, ja haluaa shopata, shopata ja shopata. Rebecca siis keksiikin antaa Minnielle viikkorahaa, 50 pennyä viikossa, ja kyllähän sitä aina voi napata etukäteen muutaman viikon viikkorahoja? Muutaman viikon, tai vuoteen 2100? Minnien käytöstä ei kuitenkaan tunnu saavan kuriin kukaan, perhe saa neljään joulupukin pajaankin porttikiellon.

Rebecca asuu Minnien sekä miehensä Luken kanssa väliaikaisesti vanhempiensa luona, koska tuntuu että heidän talonhankkimisprojektinsa on kirottu. Aina tuntuu tulevan uusia esteitä, minkä takia taloa ei pystykään saamaan. Viimein kun tuntuu oikeanlainen talo löytyvän, niin naapuri haastaa myyjän oikeuteen.

Okei. Ei mitään hätää. Kyllä tämä tästä. Minä, Rebecca Brandon (omaa sukua Bloomwood) olen meistä kahdesta aikuinen. Ei suinkaan kaksivuotias tyttäreni. Ikävä kyllä hän ei taida tajuta sitä. "Minnie kulta, anna se poni minulle." Yritän kuulostaa yhtä rauhalliselta ja varmalta kuin television Nanny Sue. "Poniii." Minnie puristaa leluponia vain entistä tiukemmin. "Ei ponia." "Mun" Hän kirkuu hysteerisenä "Mun poniii!" Argh. Minulla on käsissäni noin miljoona ostoskassia, naamani valuu hikeä enkä juuri nyt kaipaisi tätä. Tähän asti kaikki on sujunut niin hyvin. Olen kiertänyt koko kauppakeskuksen ja ostanut joululistan viimeiset pikkuasiat. Minnie ja minä olemme menossa kohti joulupukin pajaa, ja minä viivähdin vain hetkeksi katsomaan nukkekotia. Ja silloin Minnie nappasi hyllystä leikkiponin ja kieltäytyi panemasta sitä takaisin. Ja nyt olen keskellä ponikriisiä.

Vaikka koko maa kylpeekin rahakriisissä, niin alkaa Becky järjestää miehelleen yllätys syntymäpäiväjuhlia, joista ei juuri kenenkään pitänyt saada tietää.. loppujen lopuksi onnitteluja on Youtubessa ja niistä kirjoittavat lehdetkin. Joten täytyy estää Luken pääsy nettiin, ja estää näkemästä lehtiä. Mutta Rebecca keksii aina keinot.

Sophie Kinsella on yksi lemppari chick lit kirjoittajistani, Himoshoppaajat ovat aina olleet sellaista aivot vapaalle ja nollaus - luettavaa, ja hyvää sellaista. Nytkin mukavasti rentoutui ja sai hymähdellä kun seurasi Beckyn törmäyksiä milloin juhlajärjestelyjen, milloin lastenhoitajien kanssa. Tykkään Kinsellan tavasta kirjoittaa, ja sijoittaa vastauksia Beckyn kirjeisiin milloin mistäkin lukujen väliin. Huumoria on tässäkin osassa mukana paljon, mutta kyllä täytyy myöntää että välillä kävi ärsyttämäänkin Rebecan hahmo. Luke, Rebeccan mies taas on seesteinen ja rauhallinen josta pidän todella paljon.

Joka tapauksessa, kirja viihdytti minua kiitettävän hyvin ja huumori, jos nyt ei aivan naurattanut niin sai ainakin hymähtelemään.

****

PS. Hyvää ystävänpäivää kaikille ihanille lukijoilleni!