torstai 14. helmikuuta 2013

Sophie Kinsella: Minishoppaaja






Himoshoppaaja Rebecca "Becky" Brandon on jo 29-vuotias tässä Himoshoppaaja sarjan kuudennessa kirjassa, ja hänellä on kaksi vuotias tytär, Minnie. Minnie on tullut äitiinsä, ja haluaa shopata, shopata ja shopata. Rebecca siis keksiikin antaa Minnielle viikkorahaa, 50 pennyä viikossa, ja kyllähän sitä aina voi napata etukäteen muutaman viikon viikkorahoja? Muutaman viikon, tai vuoteen 2100? Minnien käytöstä ei kuitenkaan tunnu saavan kuriin kukaan, perhe saa neljään joulupukin pajaankin porttikiellon.

Rebecca asuu Minnien sekä miehensä Luken kanssa väliaikaisesti vanhempiensa luona, koska tuntuu että heidän talonhankkimisprojektinsa on kirottu. Aina tuntuu tulevan uusia esteitä, minkä takia taloa ei pystykään saamaan. Viimein kun tuntuu oikeanlainen talo löytyvän, niin naapuri haastaa myyjän oikeuteen.


Okei. Ei mitään hätää. Kyllä tämä tästä. Minä, Rebecca Brandon (omaa sukua Bloomwood) olen meistä kahdesta aikuinen. Ei suinkaan kaksivuotias tyttäreni. Ikävä kyllä hän ei taida tajuta sitä. "Minnie kulta, anna se poni minulle." Yritän kuulostaa yhtä rauhalliselta ja varmalta kuin television Nanny Sue. "Poniii." Minnie puristaa leluponia vain entistä tiukemmin. "Ei ponia." "Mun" Hän kirkuu hysteerisenä "Mun poniii!" Argh. Minulla on käsissäni noin miljoona ostoskassia, naamani valuu hikeä enkä juuri nyt kaipaisi tätä. Tähän asti kaikki on sujunut niin hyvin. Olen kiertänyt koko kauppakeskuksen ja ostanut joululistan viimeiset pikkuasiat. Minnie ja minä olemme menossa kohti joulupukin pajaa, ja minä viivähdin vain hetkeksi katsomaan nukkekotia. Ja silloin Minnie nappasi hyllystä leikkiponin ja kieltäytyi panemasta sitä takaisin. Ja nyt olen keskellä ponikriisiä.


Vaikka koko maa kylpeekin rahakriisissä, niin alkaa Becky järjestää miehelleen yllätys syntymäpäiväjuhlia, joista ei juuri kenenkään pitänyt saada tietää.. loppujen lopuksi onnitteluja on Youtubessa ja niistä kirjoittavat lehdetkin. Joten täytyy estää Luken pääsy nettiin, ja estää näkemästä lehtiä. Mutta Rebecca keksii aina keinot.

Sophie Kinsella on yksi lemppari chick lit kirjoittajistani, Himoshoppaajat ovat aina olleet sellaista aivot vapaalle ja nollaus - luettavaa, ja hyvää sellaista. Nytkin mukavasti rentoutui ja sai hymähdellä kun seurasi Beckyn törmäyksiä milloin juhlajärjestelyjen, milloin lastenhoitajien kanssa. Tykkään Kinsellan tavasta kirjoittaa, ja sijoittaa vastauksia Beckyn kirjeisiin milloin mistäkin lukujen väliin. Huumoria on tässäkin osassa mukana paljon, mutta kyllä täytyy myöntää että välillä kävi ärsyttämäänkin Rebecan hahmo. Luke, Rebeccan mies taas on seesteinen ja rauhallinen josta pidän todella paljon.

Joka tapauksessa, kirja viihdytti minua kiitettävän hyvin ja huumori, jos nyt ei aivan naurattanut niin sai ainakin hymähtelemään.

****



PS. Hyvää ystävänpäivää kaikille ihanille lukijoilleni!

6 kommenttia:

  1. Minä olen lukenut vasta Himoshoppaaja-sarjasta ensimmäisen kirjan. Pitäisi joskus saada aikaiseksi lainata toinen, koska ne ovat juuri sellaista "aivot vapaalle ja nollaus -luettavaa" niin kuin sanoit. Ihan viihdyttävää sellaista minunkin mielestäni, joten varmaan luen nuo muutkin osat sitten joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko aloittanut ihan alusta? Itsekin täytyisi joskus lukea noita ensimmäisiä osia, niitä en ole pitkään aikaan lukenut. Hyviä kirjoja kyllä, Kinsella tosiaan kirjoittaa hauskasti. :)

      Poista
    2. Joo olen lukenut ensimmäisen. Yleensä luen mieluiten sarjoja järjestyksessä, vaikka eihän kaikissa ihan pakko olisikaan. Välillä tulee hetkiä, jolloin chick lit on juuri sopivinta luettavaa, joten ehkä säästän toisen osan lainaamisen seuraavaan sellaiseen.

      Poista
    3. Ei chick lit tosiaan ihan joka hetkeen sovi. Sitten on astetta vakavampaa chick litiä, niinkuin nyt luvussa oleva Jennfier Weinerin Hyvä sängyssä, joka sopii taas toisenlaisiin hetkiin.

      Poista
  2. Hei Krista, minulla oli aika jolloin ahmin kaikki Himoshoppaajat. Nyt Kinsellan uusimmat eivät ole enää sytyttäneet, mutta näistä pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on itsellänikin aikoja jolloin chick lit on ainoa vaihtoehto. :) En oikein pitänyt tuosta uusimmasta Soitellaan, soitellaan kirjasta, en tiedä mikä siinä oli mutta ei vaan sytyttänyt.

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!