Annukka Salaman fantasiamaailmaan sijoittuva nuortenkirja Käärmeenlumooja sai jokin aika sitten blogistanian Kuopus palkinnon, eikä ollenkaan aiheetta! Kirjan lopun ahmin, mutta muuten yritin pitkittää lukemista ja nautiskella, oli nimittäin paras lukekokemus ihan hetkeen.
Käärmeenlumooja on avaus sarjalle, jonka toinen osa ilmeisesti ilmestyy jo tänä vuonna. Sitä innolla odotellessa...
Unna on faunoidi. Ihmisten joukossa on faunoidi, joissa on yli viisikymmentä prosenttia jotakin eläintä, ja loput sitten ihmistä. Tuota osaa, joka on eläin, nimitetään voimaeläimeksi, ja Unnan voimaeläin on orava. Unnalla on yliluonnolliset kyvyt oleellisesti kiipeilyssä, ja hän on muutenkin hyvä urheilussa. Jopa vaarallisen hyvä, koska hän kykenee skeitatessaan tekemään temppuja joihin eivät tavalliset ihmiset kykene.
Unna ei ole tiennyt olevan muita faunoideja, joten on yllätys, kun hän tutustuu K2:sen jengiin, neljän pojan porukkaan joka elää kommuunissa hienossa asunnossa. Samalla Unna saa tietää että on olemasa metsästäjiä, jotka saalistavat faunoideja. Mutta tärkeintä Unnalle on että hän saa tietää ettei ole omalaatuisuutensa kanssa yksin!
Kun Unna tutustuu K2:sen porukkaan, hän löytää samalla rakkauden. Hän löytää Rufuksen, jonka voimaeläin on käärme, ja joka on viimeinen lajiaan. Kirjassa on paljon romantiikkaa, välillä sivujen välissä värisee erotiikkakin. Ei kuitenkaan mitenkään yli ammutusti, vaan sopivassa määrin. Hän tutustuu myös Jonneen, kilisevään rokkariin, ylimaallisen komeaan Vikkeen, sekä pelottavaan Ronniin. Hahmot ovat hyvin luotuja, ja mielelläni samaistuin Unnaan, vaikka en kiipeilemistä harrastakaan. :)
Unna seisoi neljä metriä korkean rampin päällä ja nojasi skeittilautaan elämänsä ensimmäistä kertaa. Hän oikaisi kypäräänsä ja kiristi polvisuojia, vaikka oli pukenut ne vain näön vuoksi ylleen. SuHän oli harrastanut kuudentoista ikävuotensa aikana kaikkea mahdollista rullaluistelusta niinkin typerään touhuun kuin trapetsitaiteiluun, eikä hän ollut ikinä edes horjahtanut. Eivät oravatkaan kaatuneet, ne tipahtivat aina kevyesti jaloilleen. Ja Unna osasi liikkua ketterämmin kuin yksikään pirun jyrsijä.
Todellakin, paras lukuelämys pitkään aikaan, ihana kirja kertakaikkiaan. Loistava, mahtava, löytyisikö vielä muita ylisanoja?
Olenkin törmännyt huikeaan määrään kehuvia postauksia tämän kirjan suhteen. Joitakin vuosia sitten en olisi ollut ollenkaan kiinnostunut Käärmeenlumoojasta mutta tykästyttäni mm. Twilight-kirjoihin tämäntyyppinen kirjallisuus on alkanut kiinnostaa. Aion siis varmastikin lukea Käärmeenlumoojan jossakin vaiheessa. :)
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi, oli todella hyvä lukukokemus. :) Itse en ole Twilightia lukenut, mutta ajattelin että joskus voisin kyllä hyvinkin kokeilla.
Poista