Kirjastosta sattumalta bongattu Laura Saaren Tyyppiteoria edusti mielestäni aika harvinaista kotimaista chick litiä, vaikka en ole täysin varma luetaanko se kyseiseen kategoriaan. Kuitenkin tuntuu, että Tyyppiteoria täyttäisi nämä kriteerit aika täydellisesti: ihmissuhteita, paino-ongelmia, alkoholinkäyttöä, biletystä. Vähän niin kuin Bridget Jonesissakin, tosin eihän tämä ihan Bridgetin tasolle yllä.
Tyyppiteoria kertoo Sallasta, 32-vuotiaasta kirjallisuuden opiskelijasta jonka gradu on ollut kesken jo monen vuoden ajan. Salla on kirjan alussa töissä trendikkäässä kenkäkaupassa Bella Scarpissa, mutta josta saa potkut kohtalokkaiden työnantajan järjestämien bileiden seurauksena. Sallan parhaat ystävät ovat Kukkis, Mallu ja Siru, joista eniten pidin Kukkiksesta. Oletettavasti kuitenkin parhaiten samaistuin Sallaan, jotenkin tämän törmäilyt mies maailmassa olivat ihastuttavaa luettavaa.
Maailma, jossa gradua vaille yliopistotutkinnon suorittanut joutuu henkensä pitimiksi työskentelemään kenkämyyjänä, ei voi olla oikeudenmukaisesti kokoonpantu. On toki ihmisiä, joille italialaisten laatujalkineiden kanssa puuhastelu on toiveiden toteutuma sinällään, mutta että minä olen juuttunut moiseen toimeen, on lähinnä kohtalon julmaa pilkkaa. Mikä alkoi viattomana joulukiireapulaisuutena, on vuosien vieriessä ja opintojen venähtäessä muuttunut kahdeksaksikymmeneksiviideksi prosentiksi kokonaistyöajasta ja ylityöt päälle.
Tietenkin koska chick litistä on kysymys, on suuressa osassa miehet. Salla salamarakastuu Andersiin, enkelinkasvoiseen kauniiseen mieheen kuntosalilta, jonka edessä onnistuu mokaamaan kerta toisensa jälkeen. Sallan ystävän keksimä tyyppiteoria, jonka mukaan ns. b-luokan ihminen ei seurustele parhaaseen a-luokkaan kuuluvan kanssa, rikkoutuu kun Anders kuitenkin kiinnostuu Sallasta. Mutta onko parilla kuitenkaan mitään yhteistä?
Pidin erityisesti lukujen aluista, "Ensimmäinen luku jossa käsitellään..." tyylisesti kirjoitettuja pätkiä. Muutenkin Tyyppiteoria oli viihdyttävä, sellainen kevyt välipala jonka lukee nopeasti. Ei mikään varsinainen kirjallinen suoritus, mutta mielelläänhän tuon luki. Nopea lukuinen kirja oli, ihan siitäkin syystä, että fontti oli isoa, ja rivivälikin poikkeuksellisen iso.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!