Pitkästä aikaa oma runoni.

Olen ollut aina vähän outo ja erilainen 
Siitä johtuen useinkin liian yksinäinen

olen kuitenkin valmis pelaamaan näillä korteilla
jotka joku on mulle jakanut tuolla korkealla

Yksinäisyys on taidetta
Tuskaa ja painetta

Siitä rakennan runoni, muodostan säkeeni
keksin sanani

Ehkä ne sanat voi vielä auttaa jonkun yksinäisen kulkua
kun se astelee tätä samaa pimeää polkua. 

--

Tämä runo on vanha, voi ehkä arvata tuosta yksinäisyydestäkin koska enää en koe itseäni yksinäiseksi kuin ihan harvoin. Jostain syystä kuitenkin pidän tästä runosta paljon.