Ally Condie: Tarkoitettu

Ally Condien dystopia trilogian avaus osa Tarkoitettu imaisi aika tehokkaasti mukaansa. Kirjassa oli hyviä koukkuja, jotka pakottivat jatkamaan lukemista siihen tyyliin että "Luen vielä ihan hetken ja sitten menen nukkumaan", ja kohta huomaa että on lukenutkin tunnin ajan. Sellainen kirja tämä oli!

17-vuotias Cassia elää Yhteiskunnassa, tulevaisuuden maailmassa. Kaikki Yhteiskunnassa on säädettyä, viranomaiset valvovat tarkasti kaikkea. Yhteiskunta päättää miten sen asukkaat pukeutuvat, mitä syövät ja kenen kanssa menevät naimisiin. Yhteiskunta myös päättää milloin sen asukkaat kuolevat, eli 80-vuotiaina.

Yhteiskunta esittelee asukkailleen kumppanin, kun tämä täyttää 17-vuotta. Kirja siis alkaa Cassian parijuhlassa, jossa hänelle esitellään hänen tuleva kumppaninsa. Yleensä parit ovat toisilleen tuntemattomia, Yhteiskunnan valitsemia toisilleen sopivia henkilöitä. Cassian kohdalla kuitenkin tapahtuu poikkeus, ja hän huomaa parijuhlassa hänen kumppaninsa olevankin hänen paras ystävänsä Xander. Cassia ei tiedä mitä ajatella, sillä omalla  tavallaan se on helppoa mutta näin ollen hän ei pääse tustumaan uuteen kumppaniinsa kuten muut. Kun Cassia myöhemmin tutkii mikrosirukortiltaan kumppaninsa tietoja, hän näkeekin Kyn kasvot, pojan jonka myös tuntee. Mitä tämä tarkoittaa, onko Yhteiskunta tehnyt virheen? Onko se sittenkään niin täydellinen kuin sanotaan?

Kaikki se mikä varhaisten tutkimusten mukaan pidentää elämää - onnellinen avioliitto, terve ruumis - kaikki se on nyt meidän. Me elämme pitkän onnellisen elämän. Me kuolemme 80-vuotispäivänämme perheen ympäröimänä, ennen kuin dementia iskee. Syöpä, sydänsairaudet ja useimmat rappeuttavat taudit on melkein kokonaan hävitetty. Näin lähelle täydellisyyttä ei ole vielä yksikään yhteiskunta päässyt.

Tarkoitettu on samaan aikaan kertomus Cassian omasta taistelusta Yhteiskuntaa vastaan, sekä myös Kyn ja Cassian rakkaustarina. Se kertoo siitä, kuinka rakastumistaan täytyy piilotella, koska kuitenkin Yhteiskunta on määrännyt Cassian ja Xanderin olevan pariskunta.

Olisin ehkä odottanut Tarkoitetulta enemmän. Huono kirja se ei ole, ei ollenkaan, ja se veti mukaansa. Mutta olisin silti odottanut ehkä enemmän dystooppista kuvailua, ja varsinkin loppupuolella romantiikka oli saanut liiankin suuren osan. Cassian taistelusta Yhteiskuntaa vastaan olisi saanut kirjoittaa vielä enemmän. Kaunista luettavaa olivat ehkä ennennkaikkea ne kohdat missä Ky opettaa Cassiaa kirjoittamaan vanhanaikaisella kirjoitus tavalla, eli kaunolla.

***