Siri Kolun Metsänpimeä on odottanut kirjastohyllyssäni lukemista jo jonkin aikaa. Nyt päätin siihen tarttua, ja kahlaamisessa menikin jonkun aikaa. Kuitenkin loppujen lopuksi aika hyvä lukukokemus, vaikkakin mietintää ja kysymyksiä jättävä. Silti Kolun tapa kirjoittaa on hyvä, ja pidän runollisesta ja soljuvasta kerronnasta.
Kirjan minä henkilö on Laura Ranta, joka opiskelee Keravalla Laajan Kirjallisuuden, eli LaKin linjalla. Hänen kirjallisuuden opettajansa Salas vie opiskelijoitaan syvälle metsään, ja tutustuttaa heitä vanhaan kirjallisuuteen. Vain ja ainoastaan vanhaan kirjallisuuteen. Metsästä innostuneina muutama LaKin opiskelijoista päättää perustaa Metsän Piirin, jonkinlaisen salaseuran.
Minä makasin metsässä, olin maannut niin kauan, etten tuntenut enää kylmää. Tuntui silti että lämpöni oli valunut jonnekin sammaliin. Selkäranka tuntui puun juurelta, joka painui jokaisella hengityksellä maan sisään, kutoutui muihin juuriin, juuret puhkoivat minut myös, kasvoivat sisääni, kutoivat minua selkäpuolelta kiinni verkkoonsa. Tarvitsin aina vähemmän ja vähemmän ilmaa, metsä rutisti minua niin, ettei keuhkoilla ollut enää tilaa. Viimeisellä hengityksellä kaikki sammui. Se tuntui hitaalta kaatumiselta veteen, kirkkaaseen metsälampeen jonka pintaa on kurkistellut jo niin pitkään, että kuvan osaa katsomatta. Minä kaaduin metsän peilin läpi, kastuin kylmyydellä ja nousin maailmaan, joka oli villi ja vahva ja vaarallinen. Pintaan noustessani minä olin jo valmis pakoon. Olin nuori ja vastanoussut, vasan lailla saaliina sille, joka ikihitaana ja nälänhimoissaan odotti nousemistani pintaan.
Kirja tapahtuu Keravalla Lauran lukio aikoina, sekä muutamaa vuotta myöhemmin Helsingissä, kun Laura kirjallisuuden opiskelijana joutuu palaamaan lukioaikaisiin metsän ajan tapahtumiin. Helsingin ajoissa on mukana myös Maki, joka lukiossa oli metsän piirin jonkinlainen johtaja, ja myös aika keskeinen hahmo kirjassa. Lauran ja Makin tarina onkin suuri osa kirjaa.
Metsänpimeä on myös rakkaustarina. Se kertoo Samun ja Lauran suhteesta, lepattavasta liekistä jonka avulla Laura yrittää pitää Samua elämän syrjässä kiinni pojan suurista pääkivuista huolimatta. Mitä noiden kipujen taustalla oikeasti on?
Kirjassa on jonkinlaista psykologista jännitystä, jonka avulla se pitää otteessaan. Se on myös ahdistava kirja, ja siinä sivutaan myös syömishäiriötä ja itsemurhaa. Metsänpimeää on verrattu Donna Tartin Jumalat juhlivat öisin kirjaan, josta kyllä löytyy yhtäläisyyksiä. Se on myös kirjailijoista ja kirjallisuudesta kertova kirja, josta puolesta itse pidin kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!