Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja sekä Kiskot itää teatteri-illasta.

Tartuin Juoppohullun päiväkirjaan tälläkertaa siksi, että kaipasin vaihteeksi jotain kevyttä ja huumori pitoista luettavaa, ja tiesin että Juoppis takaa naurut aina. En tiedä edes kuinka mones kerta oli kun luin tämän Juoppohullun päiväkirjan ensimmäisen osan, joka varmaankin on näistä osista paras, mutta aina se jaksaa vaan viihdytää. Olen nähnyt myös elokuvana kyseisen kirjan, jossa Joonas Saartamo näytteli Juhaa, ja oli se kyllä melkein Oscarin arvoinen suoritus. :) Ennen mielessä välähteli Juoppista lukiessa Juha Vuorisen kasvot, nyt ne korvattiin Joonas Saartamon olemuksella.

Heräsin yöllä mystiseen ääneen, ikään kuin joku olisi soittanut ikkunani takana haitarilla Säkkijärven polkkaa. Aina kun nostin päätäni, soitto lakkasi kuin seinään. Asun neljännessä kerroksessa, joten soittajan täytyi olla nostolava-autolla liikenteessä. Heti kun suljin silmäni, soitto alkoi uudestaan. Myöhemmin kuulin selvästi, kuinka ikkunani takana supatettiin eestiä. Pelotti niin helvetisti, että singahdin hakemaan keittiöstä kaulimen ja kipusin kuin orava takaisin parvelle. Yritin nukkua kaulin kädessä. Päätin että nyt saa dokaaminen jäädä. 

Juha Berg on Helsingin Kalliossa asuva juoppo. Viina maistuu ja naiset vaihtuvat, ja niistä koostuukin aika pitkälti kirjan juoni. Kuitenkin Juha löytää kirjan alku vaiheessa astetta pysyvämmän ihmissuhteen, yllättäen AA-kerhon puheenjohtajan Tiinan. Siitäkin huolimatta että Tiina pysyy kuvioissa koko kirjan ajan, löytää Juha mitä erilaisempia ja kummallisempia naistuttavuuksia. Suosikkihahmoni Juoppohullun päiväkirjoissa on Juhan paras ystävä Kristian, jonka kommentit ovat yksinkertaisesti lystikästä luettavaa. Myös Mikael, Kristianin löytö kaveriporukkaan on mielenkiintoinen hahmo erikoisuudessaan.

Koska kahvinkeitto ilman hellaa osoittautui mahdottomaksi, päätin korvata sumpin votkalla ja vedellä. Ennen iltapäivän ratkaisevaa finaalia kävin liimaamassa kaikkiin raskaisiin esineisiin lapun "EI SAA HEITTÄÄ PIHALLE!" Ottelun jälkeen kiersin kämppää hullun kiilto silmissä, etsien sopivaa pihalle nakattavaa. Onneksi satuin ensin vilkaisemaan pihalle, koska naapurini oli pystynyt päättelemään Suomen tappioiden aina aiheuttavan hänen Datsunilleen tuntuvia vaurioita. Olisin jäänyt niin kutsutusti rysän päältä kiinni, mikäli olisin taas leiskauttanut jonkin kodinkoneen pihalle. Onneksi mulla oli vielä paljon ihanaa rahaa. Päätin lähteä Ruotsiin... kostoretkelle. 

*****

Eilen oli teatteri-ilta. Käyn aina toisinaan Joensuun kaupunginteatterissa katsomassa näytelmiä, ja vakio näyttelijät alkavat olla jo aika tuttuja. Täytyy myöntää että Joensuun kaupunginteatterista kyllä löytyy laadukkaita näyttelijöitä! Tälläkertaa vierailevana käsikirjoittajana ja ohjaajana oli Markku Pölönen, jonka käden jälki oli loistavaa. Pölösen huumori on ihanan aitoa ja maanläheistä, se sai nauramaan monet kerrat. Myös näyttelijät, erityisesti mainittakoon Anna Ojanne ja Lari Keränen, olivat loistavia. Kyseessä siis oli revyy, joten laulua siis piisasi. Kaikki näyttelijät olivat hyviä laulamaan, ja laulut olivat ihanasti tehtyjä. Todella hyvä kokemus, vaikka Karjalainen kritisoikin näytelmää rankalla kädellä.

*****