Leena Lehtolainen: Henkivartija

Sukelsin vaihteeksi dekkarimaailmaan tarttumalla Leena Lehtolaisen Henkivartija kirjaan. Ennakkoluuloja oli, täytyy myöntää, koska pidän niin paljon Maria Kallio kirjoista, niin en uskonut Henkivartijan ulottuvan lähellekään niitä. Olen lukenut kaikki Maria Kalliot, ja myöskin muut Lehtolaisen kirjat. Suosikkini Maria Kallioista on Rivo Satakieli, kun taas muista pidän eniten ehkä (?) omaelämänkerrallisesta Jonakin onnellisena päivänä. Ainakin olen muistaakseni kuullut että siinä olisi mukana hitunen omaelämänkerrallisuutta.

Hilja Ilveskero on 34 vuotias henkivartija, jonka työnantaja on Anita Nuutinen. Kuitenkin Hilja purkaa työsuhteensa koska Nuutinen ostaa ilves turkin, onhan Hilja kasvanut ilveksen anssa. Siispä hän antaa Nuutiselle kaksi vaihtoehtoa, joko hän tai tuo turkki. Nainen valitsee turkin, ja se koituu hänen kohtalokseen. Hilja yrittää vielä mennä puhumaan Anitalle, mutta jotain ujutetaan hänen juomaansa ja hän herää tietämättä mitä on tapahtunut. Myöhemmin hän saa tietää että Nuutinen on tapettu.

Henkivartijassa on kansainvälisyyttä, mukaan mahtuu muistoja New Yorkin henkivartijakoulutuksesta niinkuin myös Venäjän solmuja, murhattiinhan siis Anita Nuutinen Venäjällä epämääräisissä olosuhteissa, syynä kiinteistökauppabisnes. Mukaan mahtuu myös politiikkaa, koska Hilja päätyy kansanedustaja Helena Lehmusvuon vartijaksi, ja sittemmin myös avustajaksi. Mutta mikä ihaninta, mukana on myös romanttinen kuvio, hämäräperäisen David Stahlin ja Hiljan välillä.

-Jos ostat tuon turkin, irtisanoudun välittömästi. -Mitä ihmettä sinä puhut? Anita käännähti minuun päin, luottokortti hohteli hänen sormissaan. -Kuulit kyllä. En työskentele sellaistan ihmisten kanssa, joiden tekoja en voi hyväksyä. -Minähän ostan vain turkin. -Ilvesturkin.

Pidin Henkivartijasta, pidin siitä suuresti. Osittain juuri sen takia koska se oli muutakin kuin pelkkä dekkari, se oli niin paljon muuta. Se oli lämmin, välillä jopa kuuma. Onneksi kirjastohyllyssä odottaa vielä Oikeuden jalopeurakin.

****