Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Dropkick Murphysin siivittämänä luin tällaisena ihanan aurinkoisena talviaamuna Miika Nousiaisen ensimmäisen romaanin, Vadelmavenepakolaisen, loppuun. Tarkoitus oli mennä katsomaan viikonloppuna näytelmänä teatteriin, mutta harmikseni sairastuin enkä päässyt teatteriin. Siispä tartuin jo toistamiseen tähän kirjaan, koska kaipasin kunnon huumoria ja naurua. Sitä piisasi kirjaa lukiessani.

Vadelmavenepakolainen kertoo suomalaisesta Mikko Virtasesta, joka on kansallisuustransu. Hän on lapsuudestaan saakka halunnut palavasti olla ruotsalainen, ja palvoo kaikkea mikä vain liittyy Ruotsiin. Viettäessään Thaimaassa joulua ruotsalaisten kanssa, Mikko puhuu sujuvasti Ruotsia, mutta silti hänelle vastataan englanniksi, ja sujautetaan perkeleitä ja koskenkorvaa väliin. Mikko varastaa Thaimaassa ruotsalaisilta perheiltä avaimia, ja päättää lähteä eräänä jouluna kokeilemaan ruotsalaista joulunviettoa eräältä perheeltä "lainaamaansa" asuntoon. Mikko palkkaa ruotsalaisen näyttelijän lapsineen perheekseen, mutta se ei pääty hyvin.

Kuitenkin kyseessä taitaa olla kohtalon johdatus, sillä silloin Mikko törmää Mikaeliin, joka on yrittäny itsemurhaa useita kertoja, ja on kyllästynyt elämäänsä. Mikael kouluttaa Mikosta itsensä, ja Mikaelin kuoltua Mikon suomalainen identiteetti tulee tiensä päähän ja hänestä tulee Mikael Andersen. Vihdoinkin unelma on toteutunut! Kaikki ei kuitenkaan tietenkään ole niin yksinkertaista.

Olen tarkkaillut ruotsalaisia eri etäisyyksiltä koko ikäni. Etäisyys on vaihdellut, intensiteetti ei. Ruotsi on minulle raaus, ruotsalaisuus haave. Ruotsin kansalaiset, tavallisimmatkin ja varsinkin he, ovat esikuviani. Minulla on vakaa tieto siitä, minne oikeasti kuulun. Se paikka on Suomesta länteen. oman diagnoosini mukaan olen kansallisuustransvestiitti. En tiedä kuinka paljon meitä on, emme ole järjestäytyneet eikä yhteiskunta ta meitä huomioon taloudellisesti tai polittisesti. Me vain olemme ja kärsimme sairautemme kanssa. Se sairaus on meille trauma, useimmille ikuinen trauma, jonka kanssa eletään syntymästä ku9lemaan. Ei siihen kulla, siihen väsytään ja näivetytään. 

Vadelmavenepakolainen kestää toisen lukemisen helposti, ja siitä nauttii yhtä paljon toisellakin luku kerralla. Tässäpä kirja, jonka mielelläni omistaisin. Täytyy ehkä mennä koluamaan divareita. Oletteko te lukeneet Nousiaista, mitä pidätte? Tai nähneet Vadelmavenepakolaista näytelmänä, se on pyörinyt muuallakin kuin Joensuussa?

Kirjan on lukenut myös esimerkiksi Elina, joka piti kirjassa olevasta satiirista suuresti, sekä Jori joka piti kirjaa hauskana, muttei Metsäjätin veroisena ja mainittakoon vielä Mira jota Vadelmavenepakolainen tökki.

Itse siis nautin enemmän kuin paljon, ja tulen kyllä lukemaan Nousiaisen muutkin kirjat.

*****

Ps. Jos olette seuranneet Hyviä ja huonoja uutisia, niin huomasitte että olen käsitellyt peräkkäin kahta kyseisen ohjelman vieraan kirjaa peräkkäin. :)