sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Tuija Lehtinen: Rebekka ja kesäprinssi


Tuija Lehtinen on aina ollut minulle enemmän kuin tuttu kirjailija. On tullut luettua niin nuoren kuin aikuistenkin kirjoja, nuortenkirja sarjat on käyty läpi enemmän kuin kerran. On luettu Mirkat, Sarat ja Laurat. Rebekka kirjoja en ole ennen lukenut, joten päätinkin nyt aloittaa ensimmäisestä.

Rebekka täyttää tässä ensimmäisessä kirjassa 13 vuotta, ja muuttaa uudelle paikkakunnalle. Hän on surullinen jouduttuaan muuttamaan pois saaresta, missä on asunut jo kauan, ja miettii saako uudella paikkakunnalla yhtään ystävää. Pelko on kuitenkin turha, hän tutustuu jo pian Ullaan, josta tulee heti Rebekan hyvä ystävä.

Rebekalla on pitkä punainen tukka, vihreät silmät ja tietysti pisamia. Hän ei meikkaa, on oikea luonnonlapsi, niinkuin muotitietoinen serkku Jenni häntä luonnehtii. Rebekka ei tartu meikkeihin vaikka Jenni niitä hänelle syntymäpäivälahjaksi antaa. Luonnonlapsi Rebekka on myös luonteensa puolesta, hän on hullutteleva ja joutuu erikoisiin tilanteisiin villin luonteensa takia. Rebekka uskaltaa pyytää vaarallista kettinkijengiläistä tanssimaan, ja heittää kaloja nyrkkeilijä Saijan paidan sisään. Tylsää ei siis ole uudellakaan paikkakunnalla.

Rebekka seisoi laivan peräkannella ja katseli, kuinka kotisaari pieneni pienemistään kunnes se katosi kokonaan ja vain meri velloi horisontissa. Rebekka huokasi, hänen kurkkuaan kuristi. Tällä kertaa lähtö oli erilainen kuin ennen. Enää perhe ei palaisi saarelle, ei ainakaan asumaan vanhaan kotitaloon. Ehkä he joskus vierailisivat siellä, Rebekka ajatteli. Mutta silloin talossa asuisivat jo uudet ihmiset, tai se olisi autio ja rapistunut. Olisiko saarella enää ketään jäljellä parin vuoden kuluttua?


Olen samaa mieltä Saraseeenin kanssa siitä, että kannet ovat hieman liian lapselliset, ja varmaan itsekin olen kiertänyt nämä kirjat aika kaukaa ennen. Kuitenkin onnekseni päätin lainata kirjastosta tämän, kun sattui kohdalle, ja taitaapa tuolta hyllystä löytyä seuraava osiokin. Mainio nopeasti luettava välipala, joka piristää kesäfiiliksillään talvea. Rebekka on hyvin rakennettu henkilö, joka kyllä varmasti kantaa pitkälle myös monissa jatko-osissa.Kuitenkin Sara kirjat jatkavat suosikkeina Lehtisen kirjoista, niissä on mukana sitä tiettyä paheellisuutta, toisin kuin näissä ja esimerkiksi Mirkka kirjoissa.

***


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!