Paljon tältä odotin, onhan Pulkkinen yksi lempikirjailijoistani, ja varustauduin elämykseen. Kuinkas sitten kävikään?
No jaah. Onhan Pulkkisen kieli mahtavaa, sitä ei käy kiistäminen, ja se on tullut tutuksi jo aiemmista romaaneista. Ehkä juuri kieli ja kirjoitustyyli veikin minut kirjan loppuun, ehkä aiheen perusteella en olisi välttämättä lukenut loppuun asti.
Vieras kertoo Mariasta, papista joka lähtee New Yorkiin pakoon. Pakoon mitä? Omaa uskoaan, sitä kuinka se on pettänyt hänet. Se kertoo myös jossain määrin rasismista, nuoresta Yasmine tytöstä joka vasta harjoittelee suomea, ja kiinnostuu Mariasta ja samalla myös uskonnosta. Se kertoo tarinan Marian kasvusta, johon kuului olennaisena osana anoreksia. Olen lukenut useita syömishäiriötä käsitteleviä kirjoja, ja tämä oli kieltämättä erilainen, onhan Marian anoreksiaan uskonto yksi suurimmista selityksistä.
Vieras on hyvin uskontopainotteinen, siitä miinusta. En ole erityisen uskonnollinen ihminen, enkä ole ikinä ennen lukenut uskontopainotteista kirjallisuutta. Kerta se on ensimmäinenkin, mutta tätä ei tule tapahtumaan kyllä usein. Jos enää koskaan.
Sunnuntaina lähdin. Minun oli tarkoitus vain mennä kotimatkalla rantaan katsomaan laivoja, mutta ostinkin lipun. Aamulla hoidin jumalanpalveluksen niinkuin kuuluu. Olin saarnavuorossa, lausuin seurakunnalle ajankohtaan sopivia sanoja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisistä päivistä. Kuuntelin itseäni etäältä. Näin tuttuja kasvoja, ihmisten jotka anelivat minun kauttani anteeksiantoa ja voimaa.
Kielestä ja kirjallisesta tyylistä pisteitä, uskonnollisuudesta ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!