Sisko Istanmäki: Yöntähti

Olen viimeaikoina tehnyt kirjabongauksia useimmiten eri kirjablogeista, Sisko Istanmäen Yöntähti löytyi Sallan lukupäiväkirjasta.

En ole lukenut Istanmäeltä ennen mitään, en edes tuota tunnetuinta, Liian paksu perhoseksi. Jollain tavalla kuitenkin pidin Istanmäen huumoria pilkahtelevasta tavasta kirjoittaa, joten ehkä otan sen projektiksi kunhan taas aikaa uusille kirjoille löytyy.

Yöntähti kertoo viidestä vanhuksesta. Nellistä, Herbertistä, Normasta, Kielosta ja Helmistä, jotka muuttavat vanhalle kyläkoululle, jonka Norma on vuokrannut perintörahoillaan. Vanhukset perustavat kyläkoululle eräänlaisen kommuunin, jonka keittäjänä Nelli toimii.

Sivuja kirjassa oli vain parisataa, mutta silti kirjaa ei todellakaan lukenut nopeasti. Jotenkin lukeminen tökki, eikä vain saanut sitä tavallista innostusta. Jostain syystä kuitenkin kirja oli kahlattava loppuun saakka, ehkä sen takia, miten lämpimästi ja ihanasti Istanmäki näitä viittä vanhusta kuvaa.

Ehdottomasti parasta sisältöä Yöntähdessä olivat pienet sadut, joita oli tekstin välissä muutamia. Ne toivat ihan toista ulottuvuutta tekstiin, ja veivät fantasiamaisella satutunnelmallaan kokonaan toisiin maailmoihin. Erityisesti pidin eräästä sadusta jossa oli kuvattu taivasta ja sitä, millaista siellä on. Satuja olisi saanut olla tekstin seassa enemmänkin.

Normalla on hyvin tärkeä sasia. Hän nostaa näkyville valokuvan. Kuvan talo on iso, kaksikerroksinen ja vankan näköinen. Sen peltikatto kohoaa jyrkkänä korkeuksiin savupiippuineen kaikkineen. Tämä, Norma sanoo, tämä on unelmien talo. Rauhanmäki, se on talon nimi. Entinen kansakoulu, tilava ja kaunis. Tilaa vaikka kymmenelle. Norma nostaa kuvan vielä korkeammalle ja kääntyilee, että kaikki näkevät. änestä on vuosien myötä tullut tukeva. Olihan hän silloin koulussakin muita kookkaampi, mutta nyt hän on todella komea, ja hänen esiintymisensä on varmaa kuin sitä olisi harjoiteltu peilin edessä. Norma ilmoittaa ostaneensa talon ja teettäneensä täyden remontin, ja nyt se on lämmin ja mukava, sen huoneet ovat kodikkaat, kylpyhuone tilava ja keittiö uudenaikainen. Eikä hän unohda mainita, että korjauksiin on kulunut rahaa aivan älyttömästi mutta että jälki on sitten sen mukaista. 

Yhteenvetona sanottakoon, että kirjan aihe oli uusi ja tehty helposti lähestyttäväksi, ja tekstin joukossa olevat sadut olivat varsinaisia helmiä. Joku kuitenkin tökki aika isosti.

**½