Philip Teir
Suomentanut Jaana Nikula
347 s.
2013
Otava
Blogeista minä tämänkin kirjan poimin. Olin toki lukenut tästä Otavan katalogista, kiinnittämättä kuitenkaan sen enempää huomiota. Ehken ollut huomannut tuota avioliittoromaani alaotsikkoa, vaan ajatellut tämän kirjan käsittelevän nimensä mukaisesti talvisotaa. Tuo aihe ei ole sydäntäni lähinnä, joten alun perin jätin kirjan ehkä sen takia huomiotta.
Talvisota ei siis kerro sodasta. Ainakaan varsinaisesti. Se kertoo avioliitosta, joka on eräänlainen sota. Kahden henkilön välillä. Se kertoo Maxista ja Katarinasta, pariskunnasta joka on elänyt toistensa kanssa jo kauan. Kirja kertoo myös Maxin ja Katariinan tyttäristä, Lontoossa asuvasta Evasta ja opettajana toimivasta perheen äidistä Helenistä. Max on kirjan keskeisin hahmo, joka ihastuu itseään kymmeniä vuosia nuorempaan Lauraan tämän tehdessä Maxista 60 vuotis haastattelua Helsingin Sanomiin - parin välille syntyykin suhde. Ainakin jonkinlainen.
En päässyt kirjassa oikein sisälle kehenkään hahmoon, he jäivät ehkä hieman irrallisiksi. Lisäksi olen hieman ehkä ulkona kohderyhmästä, jonka luulisin olevan hieman vanhemmat ihmiset kuin minä.
Kirjassa on ihmissuhdepohdinnan lisäksi paljon pohdintaa taiteesta sekä sosiologiasta, joista kumpikaan aihe ei ole sydäntäni lähellä, joten siksikin kirja jäi hieman etäiseksi. Silti, täytyi siinä olla jotakin vetävää ja hyvää, sillä mitä se tekikään! Se poisti lukujumini! Vaikka etäinen aihepiiri osittain olikin, se herätti silti halun lukea ja tietää enemmän henkilöistä. Ja siitä miten heidän loppujen lopuksi kävi.
Viimeiset kymmenet sivut olin jo muissa maailmoissa, arvatkaapa missä? No seuraavassa kirjassa. Ennen kolmenkymmenen viimeisen sivun lukemista kävin nimittäin kirjastoautolla, ja sain kassillisen ihania uusia kirjoja. Niistä lisää ihan kohta. Mutta sain kuin sainkin kirjan kunnialla loppuun, ja vaikka loppufiilis jäikin vain keskinkertaiseksi, niin olen onnellinen että Philip Teir onnistui lukujumini selättämisessä.
★★★
Niin siitä kirjastoauto reissusta. Olin varaillut aika innokkaasti taas kirjoja, ja melkein kaikki ehtivät jo luokseni saapuakin. Mitä sateen läpi kotiini kannoinkaan? No esimerkiksi nämä:
Marko Leino: Ansa
Tuija Lehtinen: Laura, kultatukka
Jeffrey Eugenides: Middlesex
Rauha S. Virtanen: Ruusunen
Hugh Howey: Siilo
Rick Yancey: 5. Aalto
Åsne Seierstad: Kabulin kirjakauppias
Antti Heikkinen: Pihkatappi
Ei huonoja, eihän?
Minullekin tämä Teirin teos oli vähän mitäänsanomaton. Ihan hyvä, kyllähän kirjailija on osannut tarinan rakentaa ja kertookin ihan hyvin, mutta tämä oli minusta hyvin tyypillistä kotimaista kirjallisuutta. Kirjan paras anti oli tapahtumat Englannissa.
VastaaPoistaPihkatappi alkoi kiinnostaa minua kun luin kirjailijan haastattelun!
Juu, Englannin tapahtumat olivat ehdottomasti kaikkein mielenkiintoisimpia, muuten kirja ei oikein liikauttanut suuntaan eikä toiseen.
PoistaPihkatappi alkoi minua kiinnostaa jonkun blogin perusteella, onkohan yllätys? :)