Outi Pakkanen
303 s.
2005
Otava
Kirjaston laina-aikojen loppumisesta johtuen joudun lukemaan pari tiettyä kirjaa alta pois seuraavina päivinä. Niihin kuului myös tämä Outi Pakkasen kirja, joka on jo pidemmän aikaa odottanut kirjaston pinoissa, mutta aina on tullut jotain muuta "hetkeen sopivampaa" tielle. Nyt sen hetki oli.
Hannamai, 15 vee, on päättänyt tulla kuuluisaksi, maksoi mitä maksoi. Eikä sillä väliä, millä tavalla kuuluisaksi tulisi, kunhan saisi olla Joku, isolla jiillä. Hannamai purkaa näitä asioita parhaalle ystävälleen Pirittalle, joka on armottomasti harmaa varpunen ystävänsä rinnalla. Piritta haluaa päästä eroon inhottavasta isäpuolestaan, joka toimii teknisen työn opettajana tyttöjen koulussa. Hannamai keksii väittää että Pirittan isäpuoli, Juha, on ahdistellut tätä, ja sitten... sitten kuoleekin joku, mutta enpäs kerrokaan kuka.
Reiluun puoleen väliin saakka hieman nostelin kulmiani miettien että miksihän tämä on dekkari. Ihmissuhde selvittelyähän se siihen saakka oli, mutta tulihan se kuolemantapauskin sieltä. Kirjoitin taannoin Outi Pakkasen Toinen kerros dekkarista, jolle en oikein syttynyt. Tälle kyllä sytyin.
Sehän on aika yleisestikin tiedetty, että mitään raakoja murhajuttuja eivät Pakkasen dekkarit ole. Ja se on mielestäni hyvä, varsinkin kun tietää mitä on saamassa. Aina kun tartun Pakkaseen, tiedän saavani paljon ihmissuhteita, paljon kerrontaa hyvästä ruuasta, ja mielenkiintoisia henkilöitä. Henkilökuvauksessa Pakkanen on aivan omaa luokkaansa, ja niin on ruuan kuvauksessakin. Vatsani kurisi jatkuvasti kun luin ihanista ruoka-annoksista, joita kirjailija kuvasi herkullisesti.
Onhan tässäkin kirjassa Anna Laine. Sivuosassa, mutta häntä ei ole tungettu kirjaan väkisin, vaan hän tulee kirjaan luonnollisesti ja vaivatta. Muitakin Pakkasen kirjoista tuttuja hahmoja tietenkin on - komisariot Ström ja Jokinen, jotka ovat olleet läsnä jokaisessa Pakkasen kirjassa jonka olen lukenut.
Minä pidin tästä. Aina ei pidä ollakaan raakaa menoa, jota hytisten lukee. Toki sellainenkin on paikallaan aina välillä, mutta kyllä Pakkanen silloin tällöin maistuu aika hyvältä.
Onpa hauska sattuma, että juuri nyt luit tämän! Tämä Hinnalla millä hyvänsä oli ensimmäinen Pakkaselta lukemani kirja ja se oli mukavaa viihdettä. Olen lukenut Pakkaselta lisäksi Ruohonleikkaajan, joka sekin oli mukiinmenevä.
VastaaPoistaKahden lukemani Pakkasen perusteella yhdyn siis mietteisiisi siitä, että vaihteeksi on mukavaa lukea hieman vähemmän jännittäviä dekkareita, joissa on sitten sitä ihmissuhdepohdintaa enemmän.
Ja se sattuma on sellainen, että ostin juuri muutama päivä sitten Facebookin kirjakirppikseltä neljä Pakkasen pokkaria! Halusin nimenomaan saada sellaista nopealukuista kiinnostavaa välipalaluettavaa, joita lukemani Pakkasen kirjat ovat minulle edustaneet. :)