Tuija Lehtinen: Laura, kultatukka

Laura, kultatukka
Tuija Lehtinen
187 s. 
1997 
Otava












Sain siis luettua Tuija Lehtisen nuortenkirja sarjan joka kertoo Mirkasta. On kuitenkin mukavaa että on aina jonkinlainen projekti meneillään, joten päätin jatkaa Lehtisen nuortenkirjoilla, ja siirtyä seuraavaan sarjaan. Nimittäin Lauraan. Tänään sattui sopiva hetki, kun sain kirjastoautolta kaksi sarjan ensimmäistä osaa.

Laura, kultatukka kertoo 13 ja puoli vuotiaasta Laurasta. Hän asuu uusperheensä, kolmen veljensä, äitinsä sekä isäpuolensa kanssa Kissankäpälän kerrostaloissa, samassa talossa parhaan ystävänsä Jennan kanssa. Samassa pihapiirissä asuu räväkkä toimittaja Krista Rovio, sekä pahistyttö Terri. Sarjan ensimmäisessä osassa enimmäkseen vain tutustutaan Lauraan - ja häntä ympäröiviin ihmisiin.

Googlettelin kirjaa, ja mitä löysinkään. Demin sivuilla oli omistettu kokonainen keskustelu sille, kuinka ärsyttävä hahmo Laura onkaan, ja miten koko kirjasarja saa keskustelijoiden sapen kiehumaan. Totta, onhan Laura aika Miss Täydellinen, vailla ihmeempää särmää, mutta en ole sentään koskaan ärsyyntynyt Laurasta niin paljon kuin keskustelijat tuolla tuntuvat olevan. Miksi lukea kirjaa, tai vielä vähemmän koko sarjaa, jos niin ärsyttää? Olihan Mirkka sarjassakin täydellisyyttä, Mirkassa ennenkaikkea. Minulle siis tämä täydellisyys ei niin pahasti särähtänyt, vaikka hieman vinoa hymyä se kasvoilleni toikin.

Mutta tärkein asia on se, että minun lukujumini on nyt todellakin selätetty. Tein hurjia lukusuunnitelmia samalla kun luin tätä kirjaa, ja mietin mitä kaikkea seuraavaksi luen. Ehkä en keskittynyt kirjaan ihan kunnolla, vaan nautin sen sellaiseksi kevyeksi välipalaksi, niin kuin jotkut nuortenkirjat nautin usein.

Meinaan siis kahlata tämänkin sarjan läpi, vaikka olen sen monta kertaa nuorempana lukenut. Ja mielelläni sen teen.

★★★★