Joululahjoista, sekä Outi Pakkasen Rakastajasta

Kuulkaa, niin se vain on, että joulu on lähestulkoon ohi. Tapaninpäivänä perinteisesti vieraat taitavat lähteä, ja niin meilläkin on aina ollut. Tämä joulu on meillä poikkeuksellinen, koska juhlimista on vielä edessä päin. Vietän joulua vanhempieni luona, ja jatkan täällä lomailua aina uuteen vuoteen saakka, koska läheisiäni tulee tänne vielä myöhemmin tällä viikolla. Eli periaatteessa, meillä on edessä vielä toinen joulu, lahjoineen ja ruokineen. Ihanaa, vielä on jotain mitä odottaa!

Koska siskoni ja lankomieheni eivät olleet poikkeuksellisesti viettämässä joulua kanssamme, tuli jouluuni iso tyhjä aukko. Onneksi he tosiaan saapuvat jo ylihuomenna. Kuitenkin - joulu oli kokonaisuudessaan lämminhenkinen ja mukava, täynnä riemua ja mekkalaa. Olin ollut ilmeisesti aika kilttinä, koska pukki muisti lukuisin lahjoin. Kuvan kirjojen lisäksi sain kuvassa olevan Huolisyöpön. Ihanan lelun, jonka mahaan laitetaan paperilappu, jossa on huolenaihe, ja huolisyöppö syö huolen ja se katoaa. Oletteko kuulleet paremmasta ajatuksesta lelulle? Minä en! Ja minä sain sellaisen, vain vinkkaamalla sopivasti ennen joulua oikealle taholle, joka ilmeisesti kertoi sen tontuille... Tulihan sitä kaikenlaista muutakin, esimerkiksi mainio lukuhuopa, Sinkkuelämää dvd-boksi ja suklaata.

Ehkäpä kirjoitan vielä toiseen otteeseen lahjoista, jos paketista jälki joulussa paljastuu jotain oivallista...

Rakastaja
Outi Pakkanen
287 s. 
2013
Otava








Rakastaja siis oli joululahja kirja. Olin lukemassa Lars Keplerin Nukkumattia, jonka otin täysin ajattelematta joulukirjaksi. Se ei nimittäin ollut ollenkaan sopiva, kaikessa raakuudessaan. Te jotka olette lukeneet Kepleriä, tiedätte mitä tarkoitan. En ollut kirjassa vielä hirveän pitkällä, kun sitten paketeista paljastui vaikka mitä. Kyselin monelta läheiseltäni, että onko se nyt sopivaa jättää kirja kesken (kirjaston laina, ei arvostelukappale) ja aloittaa joululahjakirja, jos olo on sellainen. Oli kuulema sopivaa, sanoivat kaikki. Siispä joulun ajan kirjani oli Pakkasen Rakastaja.

Jokin vuosi sitten Espoossa, samassa rivitaloyhtiössä, asui kolme mukavaa pariskuntaa. He laittoivat yhdessä ruokaa, pitivät juhlia ja grillasivat. Ihmiset muuttivat, ja yhteisö hajosi. Nyt sitten, vuosien kuluttua tästä, nämä ihmiset ovat ottaneet tavakseen kokoontua parin kuukauden välein istumaan iltaa ruuan merkeissä, he ovat perustaneet ruokapiirin nimeltään Ylen hyvin syöneet.

Päinvastoin kuin perinteisessä dekkarissa, ei murha tapahdu alussa, eikä vielä pitkään aikaan. Mutta kuten Pakkasta enemmän lukeneet tietävät, niin kirjailijatar kirjoittaa ennen kaikkea ihmissuhde dekkareita, jota siis minäkin osasin odottaa kun minä kirjaa pukilta toivoin. Siispä sain mitä tilasin, tämä oli juuri sopiva kirja jouluaaton ja päivän tunnelmiin.

Anna Lainehan on tietenkin kirjassa mukana, hän taitaa nykyisin olla lähes kaikissa Pakkasen kirjoissa. Hän häilyy sivuosassa, ja on tapansa mukaan utelias kirjassa tapahtuvien ihmissuhde seikkailujen sivusta seuraaja. Toista Pakkasen kirjan vakiohahmoa sen sijaan ei tässä kirjassa tavata, nimittäin komisario Tarja Strömiä.

Koska kirjassa kerrotaan ruokapiiristä, puhutaan paljon ruuasta. Mutta kun on joulu, ja maha täynnä, niin sekään ei haittaa koska nälkä ei pääse missään vaiheessa yllättämään.

Henkilöitä on paljon, mutta kuten Kirjavinkeissäkin kirjoitetaan, oli henkilöiden parhaimmistoa Ingan ja hänen tyttärensä Liinan välinen suhde.

★★★★