torstai 26. joulukuuta 2013

Joululahjoista, sekä Outi Pakkasen Rakastajasta






Kuulkaa, niin se vain on, että joulu on lähestulkoon ohi. Tapaninpäivänä perinteisesti vieraat taitavat lähteä, ja niin meilläkin on aina ollut. Tämä joulu on meillä poikkeuksellinen, koska juhlimista on vielä edessä päin. Vietän joulua vanhempieni luona, ja jatkan täällä lomailua aina uuteen vuoteen saakka, koska läheisiäni tulee tänne vielä myöhemmin tällä viikolla. Eli periaatteessa, meillä on edessä vielä toinen joulu, lahjoineen ja ruokineen. Ihanaa, vielä on jotain mitä odottaa!

Koska siskoni ja lankomieheni eivät olleet poikkeuksellisesti viettämässä joulua kanssamme, tuli jouluuni iso tyhjä aukko. Onneksi he tosiaan saapuvat jo ylihuomenna. Kuitenkin - joulu oli kokonaisuudessaan lämminhenkinen ja mukava, täynnä riemua ja mekkalaa. Olin ollut ilmeisesti aika kilttinä, koska pukki muisti lukuisin lahjoin. Kuvan kirjojen lisäksi sain kuvassa olevan Huolisyöpön. Ihanan lelun, jonka mahaan laitetaan paperilappu, jossa on huolenaihe, ja huolisyöppö syö huolen ja se katoaa. Oletteko kuulleet paremmasta ajatuksesta lelulle? Minä en! Ja minä sain sellaisen, vain vinkkaamalla sopivasti ennen joulua oikealle taholle, joka ilmeisesti kertoi sen tontuille... Tulihan sitä kaikenlaista muutakin, esimerkiksi mainio lukuhuopa, Sinkkuelämää dvd-boksi ja suklaata.

Ehkäpä kirjoitan vielä toiseen otteeseen lahjoista, jos paketista jälki joulussa paljastuu jotain oivallista...



Rakastaja
Outi Pakkanen
287 s. 
2013
Otava








Rakastaja siis oli joululahja kirja. Olin lukemassa Lars Keplerin Nukkumattia, jonka otin täysin ajattelematta joulukirjaksi. Se ei nimittäin ollut ollenkaan sopiva, kaikessa raakuudessaan. Te jotka olette lukeneet Kepleriä, tiedätte mitä tarkoitan. En ollut kirjassa vielä hirveän pitkällä, kun sitten paketeista paljastui vaikka mitä. Kyselin monelta läheiseltäni, että onko se nyt sopivaa jättää kirja kesken (kirjaston laina, ei arvostelukappale) ja aloittaa joululahjakirja, jos olo on sellainen. Oli kuulema sopivaa, sanoivat kaikki. Siispä joulun ajan kirjani oli Pakkasen Rakastaja.

Jokin vuosi sitten Espoossa, samassa rivitaloyhtiössä, asui kolme mukavaa pariskuntaa. He laittoivat yhdessä ruokaa, pitivät juhlia ja grillasivat. Ihmiset muuttivat, ja yhteisö hajosi. Nyt sitten, vuosien kuluttua tästä, nämä ihmiset ovat ottaneet tavakseen kokoontua parin kuukauden välein istumaan iltaa ruuan merkeissä, he ovat perustaneet ruokapiirin nimeltään Ylen hyvin syöneet.

Päinvastoin kuin perinteisessä dekkarissa, ei murha tapahdu alussa, eikä vielä pitkään aikaan. Mutta kuten Pakkasta enemmän lukeneet tietävät, niin kirjailijatar kirjoittaa ennen kaikkea ihmissuhde dekkareita, jota siis minäkin osasin odottaa kun minä kirjaa pukilta toivoin. Siispä sain mitä tilasin, tämä oli juuri sopiva kirja jouluaaton ja päivän tunnelmiin.

Anna Lainehan on tietenkin kirjassa mukana, hän taitaa nykyisin olla lähes kaikissa Pakkasen kirjoissa. Hän häilyy sivuosassa, ja on tapansa mukaan utelias kirjassa tapahtuvien ihmissuhde seikkailujen sivusta seuraaja. Toista Pakkasen kirjan vakiohahmoa sen sijaan ei tässä kirjassa tavata, nimittäin komisario Tarja Strömiä.

Koska kirjassa kerrotaan ruokapiiristä, puhutaan paljon ruuasta. Mutta kun on joulu, ja maha täynnä, niin sekään ei haittaa koska nälkä ei pääse missään vaiheessa yllättämään.

Henkilöitä on paljon, mutta kuten Kirjavinkeissäkin kirjoitetaan, oli henkilöiden parhaimmistoa Ingan ja hänen tyttärensä Liinan välinen suhde.

★★★★

6 kommenttia:

  1. Ooh, tutun näköinen King-paksukainenhan se kuvassa kurkkii! Mahtis lahja, ei voi muuta sanoa, vaikkei aivan omiin King-suosikkeihin tuo kirja kuulukaan. Mutta tuolla hyllyssä se minun kappaleeni uskollisena seistä pönöttää. =D Itse olen ihan että thank god tämä joulu loppuu, tämä joulu ei ole sitten ollut yhtään minun jouluni, vaikka yleensä tästä ajasta pidänkin, not this time! Sinulle kuitenkin nautinnollisia joulun jatkumisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelinkin että sinulle Irene tuo King on tuttu. :) En ole hirveästi Kingiä lukenut, mutta ajattelin tuon löytyvän helposti kirjakaupasta, ja jotenkin aihekin houkuttelee, joten päätin pyytää pukilta sitä omaksi. Ja pukkihan toteuttikin toiveeni. :)

      Eipä ollut tuo meidänkään joulu niitä ykkösjouluja minulle, mutta ehkäpä tämä meidän kakkosjoulumme toisi lisää iloa. :)

      Poista
  2. Ihana Huolisyöppö. Mulla on pieniä perulaisia huolinukkeja, joita pitäisi laittaa tyynyn alle, kun huoli on päällä ja ne sitten nukkuessa sieppaavat huolen itselleen. Minä uskon, että nämä nuket sekä Syöppö toimivat:on hyvä panna huoli sivuun.

    Minullakin vaan joulun ilot jatkuvat, kun vanhimman pojan nelihenkinen perhe tulee huomenna yökylään. Porrastus on kiva juttu. Saa nauttia muutamien ihmisten seurasta kerrallaan.

    Kertoisitko, mikä tuo Maggie O'Farrellin kirja on? Entä sen alla olevat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, mukava ajatus tuo huolinukkekin. Ihan samalla tavalla toimii kyllä kuin Huolisyöppökin, eli huoli annetaan jollekin toiselle, lelulle tässä tapauksessa.

      Porrastus on tosiaan mukavaa, saa nauttia pidempään joulusta, ja ennen kaikkea läheisistä ihmisistä.

      Maggie O'Farrelin kirja on Käsi jota kerran pitelin, sen alla on Arja Tiaisen runokirja Lapsilta kielletty, sekä Auli Leskisen Petojen aika. Aika hyviä kirjoja, ja runokirjasta voi aavistaa sen, että lähiaikoina on tulossa ensimmäinen runoihin paneutuva bloggaukseni. :)

      Poista
  3. Minultakin tuo King-paksukainen löytyy hyllystä, vielä lukemattomana. Taidan ottaa seuraavan lukuvuorossa olevan Kingin pian käsittelyyn :)

    Ihana Huolisyöppö <3 Marjatta Mentulan mainitsema huolinukke on minullekin tuttu, esikoinen teki sellaisen taidekoulussa. Ihana idea lelulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo King kyllä vaatii aikaa, on se sen verran paksu. :)

      On kyllä tuo Huolisyöppö, sekä myös huolinuket, mahtava idea kertakaikkiaan. :)

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!