Milla Ollikainen
221 s.
2013
Like
Arvostelukappale
Tunnustan, näettekö, arvostelukappaleita on päässyt kasaantumaan. Tämänkin sain käsiini jo syksyllä, mutta se on vaan hautautunut kaikkien muiden mielenkiintoisten kirjojen taakse. Niitä tahtoo kertyä liiaksikin, kun on arvostelukappaleet, kirjat joita ostan tai saan, ja sitten vielä mahtavat pinot kirjastonkirjoja, joita ei niitäkään voi ikuisuuksiin pitää. Ja kaikkeen pitäisi vielä riittää aika! Voi että, voi minua pientä kirjahiirtä. Vaikeaa on elämä! (Älkää ottako purkaustani liian vakavasti, en oikeasti ahdistu tästä niin paljon kuin saattaisi ehkä kuvitella.)
Nyt kuitenkin, dekkarinnälkääni pääsi tyydyttämään Milla Ollikaisen esikoisteos Veripailakat.
Veripailakat kertoo Lapissa tapahtuvista murhista. Hiihtokeskus Ylläksellä tapetaan miljonäärin poika, ja tuntuu ettei kukaan ole nähnyt mitään. Vain vähän ajan kuluttua tästä kuolee hiihtokeskuksen työntekijä, hänet kuristetaan uima-altaaseen. Liikkuuko Ylläksellä hullu murhaaja?
Lomalle Ylläkselle on matkannut äitinsä kanssa Krisse, jonka ongelmat eivät tunnu olevan pienimmästä päästä. Hän sattuu paikalle kameransa kanssa ensimmäisen murhan tapahtuessa, ja lähettää kuvat toimittaja ystävälleen Eerikalle, joka lähtee myös Helsingistä paikalle tekemään tapauksesta juttua.
Niin kuin taisin todeta jo lukiessani Antti Heikkisen Pihkatappia, joka oli kirjoitettu savon murteella, niin pidän hyvin paljon kun romaaniin on sekoitettu murteita. Tämä oli, tietääkseni, kirjoitettu hyvinkin aidolla Lapin murteella, joka oli erinomainen piristys kirjaan. Pisteet siitä kirjailijalle, antoi mausteripauksen.
Veripailakat ei ole pituudella pilattu, sivuja kun on vain reilut parisataa. Minä olisin pidentänyt tätä ennen kaikkea lopusta hieman. Sillä murhaajan motiivia ei liiemmin selitellä, eikä minun pienet aivonystyräni ihan täysin suostuneet sitä tajuamaan. Tosin en pidä siitäkään, että motiivia selitellään liikaa, mutta jotain lisävinkkiä tähän olisin kaivannut.
Veripailakat oli tietenkin lyhyt, mutta myös muuten nopealukuinen. Uurastin sen parissa ainoastaan yhden iltapäivän. Mutta vaikka purnasin äsken tuosta lopusta, niin lukufiilikseni oli mainio. Milla Ollikainen on todellakin esikoiskirjailija, ja hän on myös Rikos kannattaa-kirjoituskilpailun voittaja.
Toivon todella että Ollikainen kirjoittaa lisääkin, sillä minä tulen jatkonkin kyllä lukemaan.
Vaikuttaa periaatteessa kiintoisalta kirjalta ja plussaa tapahtumapaikasta. En muista lukeneeni yhtään Lappiin sijoittuvaa kirjaa. Tai no, Ravilon Nimeltään Eerika sijoittuu osittain Lappiin, mutta vain kirjan alku.
VastaaPoistaTosin murteella kirjoitetut kirjat eivät yleensä kovasti innosta. Koen murteen lukemisen hankalana. Dialogeissa murteet eivät häiritse, mutta että koko kirja... Hmm.