Siiri Enoranta
165 s.
2010
Robustos
Poimin kirjastohyllystäni vaihteeksi nuortenkirjan. Tosin usein kun luen nuortenkirjoja, luen niitä siksi että tiedän saavani jotain kevyempää, mutta niin ei ollut tämän Enorannan kirjan kohdalla. Olen lukenut Nukkuu lapsi viallisen aiemminkin, ja tiesin hyvin sen olevan todella surumielinen kirja. Sitä siis saa mitä tilaa.
Kirja ei määrittele tarkkaan aikaa mitä se kuvaa, mutta tiedetään, että eletään sodan jälkeistä aikaa. Jossain päin Suomea. 10-vuotias Sonia alkaa yskiä, ja salaa yskän vanhemmiltaan niin kauan kuin se on mahdollista. Tietenkin se loppujen lopuksi tulee ilmi, ja todetaan Sonian sairastavan tuberkuloosia.
Rinnalla kerrotaan maagissävytteistä tarinaa enkelistä, joka odottaa Soniaa. Hän käy hakemassa lapsia mukaansa, silloin kun heidän aikansa tulee. Nyt on Sonian aika - vai onko?
Kuten alussa mainitsin, olen lukenut kirjan aiemminkin. Pariinkin otteeseen. Olen ollut hurmaantunut tarinasta, sen maagis realistisesta sävystä sekä Enorannan hienosta kielestä. Nyt kuitenkin täytyy todeta, ettei Nukkuu lapsi viallinen kestänyt kolmatta lukukertaa.
Vaikka edellisestä lukemisesta onkin jo aikaa, niin tarina oli muistissa aika hyvin. Koska rakastan sitä, että saan lukiessani yllätyksiä, niin muistissa hyvin pysynyt juonen kulku haittasi lukuelämystä. On muuten hassua, miten jotkut kirjat pysyvät muistissa toisella tavalla kuin toiset, joistakin kirjoista en saata muistaa mitään vaikka olisin lukenut ne vain muutamaa hassua kuukautta aikaisemmin. Tämän lukemisesta taas on vähintään vuosi, ja tuntui että olisin lukenut sen ihan vast' ikään.
Siiri Enorannan kieli kuitenkin kantoi niin pitkälle että jaksoin lukea tämän ohuehkon kirjan loppuun saakka. Tarina oli edelleen kaunis, ja kyllä tarinankin luki mielellään vielä kerran. Tämä kuitenkin saattoi jäädä viimeiseksi kerraksi tämän kirjan kanssa - ellei sitten joskus vuosien, vuosien kuluttua. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!