Laura Lähteenmäki
258 s.
2012
WSOY
Vähän aikaa sitten sain blogini sähköpostiosoitteeseen mukavan yhteydenoton. WSOYn nuortenkirja kustantaja otti minuun yhteyttä, ja tarjosi luettavakseni Laura Lähteenmäen North end-kirjasarjan kahta ensimmäistä kirjaa. Tottakai otin tarjouksen iloisena vastaan, olenhan lukenut näistä kirjoista blogeista ja ollut varovaisen kiinnostunut. En halunnut lukea tätä ensimmäistä kirjaa esimerkiksi nuortenkirja maratonillani, koska halusin sen saavan täydellisen keskittymisen. Niinpä sen aika oli nyt.
Niskaan putoava taivas kertoo Teklasta, joka on perheineen joutunut muuttamaan Vanhasta paikasta North Endiin. Hän on joutunut hylkäämään vanhan ystäväpiirinsä, ja muuttamaan paikkaan jossa on kylmä, ja jossa eletään tiukkojen sääntöjen alaisena. Tarvitseeko sanoakaan, ettei Tekla pahemmin viihdy North Endistä?
Yllättäen tulee tilanne vastaan, jossa Tekla saa olla pikkuveljensä Kaurin kanssa viikon ilman vanhempia. Hän saa tehdä mitä haluaa, soittaa musiikkia kovalla ja tutustua pihapiirissään asuviin nuoriin - Lunaan, Asaan ja Havuun. Mutta ongelmia kasautuukin yllättävän paljon, kun North Endin suklaatehtaaseen tapahtuu isku, varastoissa tuntuu majailevan joku ylimääräinen ihminen, ja pikkuvelikin katoaa.
Kokemukseni tieteiskirjallisuudesta ja dystopiasta eivät todellakaan ole laajoja. Minulle tarjottiin näitä kirjoja sen perusteella, että luen paljon nuortenkirjoja, ja olen pitänyt Salla Simukan Jäljellä ja Toisaalla kirjoista. Joka on loppujen lopuksi aika hyvä peruste, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna. En lähde sen enempää yhdistelemään noita Simukan kirjoja Niskaan putoavaan taivaaseen, koska niillä ei ole hirveästi mitään yhteistä - paitsi että molemmat ovat tulevaisuuteen sijoittuvia nuortenkirjoja (joka sekin on tavallaan aika paljon).
Mutta niin. Minun kohdallani WSOYn yhteyshenkilö oli tehnyt oikean yhtälön. Minä nimittäin itsekin yllätin itseni miten paljon pidin tästä kirjasta. Se herätti ajatuksia, niin kuin usein hyvä kirja herättää. Se herätti ennen kaikkea ajatuksia siitä, millainen tulevaisuus onkaan. Onko jo muutaman kymmenen vuoden kuluttua Suomessa hätkähdyttävän kylmä, onko tapahtunut jokin suuri Muutos, kuten tässäkin kirjassa puhutaan?
Nämä ajatukset ovat varmasti aika tavallisia niillä jotka lukevat scifiä ja dystopiaa. Mutta koska minä vasta haparoiden kuljen tällä kirjallisuuden sivupolulla, niin nämä ajatukset hätkähdyttivät minua todenteolla. Niin paljon että minun täytyi herätellä kanssaihmisiä keskustelemaan asiasta kanssani.
Laura Lähteenmäen kirja on oiva. Se ei retostele tulevaisuuden kuvallaan, se ei kuvaa liian pikkutarkasti sitä, mitä maailma Teklan ajassa on. Ne asiat, jotka tulevat maailmasta ilmi, tulevat luonnollisesti, ja ne sisältyvät kirjaan ja ennen kaikkea tarinaan. Joka toimii.
Minulla odottelee siis hyllyssäni toinenkin osa tätä sarjaa. Mielenkiinnolla odotan, miten maailma Teklaa kohtelee tuossa osassa.
Nuortenkirjat ovat juuri hyvä kanava tutustua dystopiaan! Minäkin olen, tavallaan vahingossa, tutustunut kyseiseen genreen juuri nuortenkirjojen ansiosta. :)
VastaaPoista