Jari Tervo: Esikoinen

Esikoinen
Jari Tervo
351 s. 
2013
WSOY












Keskiviikkona kun piipahdin kirjastossa, sieltä tarttui mukaani Jari Tervon Esikoinen. Se oli pikalaina, joten se oli otettava lukuun heti. Tässä on kuitenkin ollut kaikenlaista touhua, joten keskittymiseni kirjaan on ollut hyvin puuskittaista, joten useampi päivähän tämän kanssa vierähti.

Jari Tervon esikoinen kertoo periaatteessa kolmesta aikakaudesta: on nykyisyyttä, eli vuotta 1972 jota elää 12-vuotias Jari. Esikoinen liikkuu myös 1600-luvulla, noitakomissiossa jota tarinaa Jarille kertoo Aune-täti, ja 1900-luvun alun vallankumouksen ajoissa, jonka tarinaa kertoo puolestaan Jarin isomummi Esmeralda, eli Esme.

Ei minusta olisi tullut ruotsalaispoikaa, vaikka isä olisi alkanut Hedlundiksi. Äiiti olisi synnyttänyt minut jonkun muun miehen siemenestä. 

Minun ensimmäinen Tervoni. Vaan ei viimeinen. En tiedä miksi olen ehkäpä vierastanutkin ennen Tervoa, vaikka olenkin pitänyt hänestä suuresti Uutisvuodossa, jota tulee katsottua oikeastaan aika useinkin. Esikoista lukiessani meinasin nauraa rätkättää ääneen bussissa, kun vastaan tuli jokin kohta mikä kolahti oikein kunnolla. Niitä kohtia oli minulle yllättävän paljon, en lähtenyt lukemaan hakeakseni suurta humoristista elämystä.

Kirjastossa luin taas Pentti Saarikosken Mitä tapahtuu todella? -kirjan avausrunoa. Se tuntui avaruudelliselta näyltä. Siinä katsottiin maailmaa hetkeä ennen kuin se syntyi. Tuijotin sivun oikeaan reunaan merkittyä runon numerokoodia. Selailin kirjaa ja tarkistin asian. 
Ei se ollut kirjan avausruno. Siinä oli joka runon ensimmäinen rivi ja sivunumero. Se oli sisällysluettelo. 

Lukuelämys jäi silti vain vähän keskinkertaisen paremmalle puolelle. Miksikö? No siksi, etten oikeastaan ollut kiinnostunut kuin kirjan nykyisyydestä. En ollut niinkään kiinnostunut noitakomissiosta, enkä vallankumouksellisista ajoista, vaan hypin jopa röyhkeästi toisinaan niiden yli, tai luin puoli huolimattomasti. Minun onnekseni kuitenkin Jarin nykyisyydestä kerrottiin kaikkein eniten, enkä varmaankaan menettänyt kovinkaan paljon, kun en täysillä keskittynyt noihin muihin tarinoihin. Mutta uskon, että on olemassa lukijoita jotka saivat ehkä kaikkein eniten irti noista historiallisista osioista.

Haluaisin kysyä Tervolta minkä verran tässä on omaelämänkerrallista tekstiä. Se jäi aidosti kiinnostamaan. Takakannessahan mainitaan tämän olevan Tervon henkilökohtaisin romaani, enkä sitä ihmettele laisinkaan, varmasti tässä ollaan hyvin lähellä kirjailijan nuoruutta. Mutta kuinka lähellä? Minulla odottaa kirjahyllyssäni Layla, jota odotan mielenkiinnolla, koska kirjassa käsitellään kunniaväkivaltaa, joka on minua kiinnostava aihe.

Jotain tässä oli. Jotain joka koukutti.

Aleksanteri Suuri ei pelannut nappulaliigaa, ehti siksi kaikenlaista.

+ + + ½

Jäikö joulukalenteri hankkimatta? Eikö suklaa houkuta? Kaipaatko kirjallisia elämyksiä päivittäin? Ei hätää, juuri sinulle on tarjolla Kirjabloggaajien joulukalenteri! Ensimmäinen luukku avautui tänään täällä, Luettua elämää blogissa, ja sitä kautta pääsee seuraamaan koko kalenteria.

Oma luukkuni avautuu lähempänä joulua, 20. päivä joulukuuta, jolloin luvassa jotain jouluista, kirjaisaa ja ihanaa!