Varaslähtö nuortenkirja maratoniin.

Voi ei! Ei minun saisi antaa tuijotella kirjapinoja, ja valikoida maratonkirjoja. Vaikka kirja, joka minulla on kesken nyt, onkin mielenkiintoinen ja hyvä, niin nuo nuortenkirjat vetävät minua puoleensa kuin magneetti. Mietin, mietin ja mietin, ja miksipä ei? Miksi en aloittaisi nyt? Vetäisin sitten huomis iltaan asti, joko seitsemään, tai sitten jatkaisin niin pitkälle kuin voimia riittää illalla. Sen näkee huomenna.

Joka tapauksessa tämän illan aion nauttia. Vähän kynttilöitä, hieman tunnelmaa, viltti jaloilla ja hyvää musiikkia. Ja kädessä hyvä kirja. Niin sen pitää mennä. Musiikista otan muuten vastaan hyviä vinkkejä, luultavasti maraton lähtee turvallisesti Juha Tapion Lapislatsulian voimin.

Mitä odotan tältä maratonilta? Irtiottoa arjesta. Nuortenkirjat ovat minulle juuri sitä, irtiottoja. Ne ovat karkaus takaisin nuoruuteen, kun kaikki oli (muka) helpompaa. Vaikkei oikeasti ainakaan minulla ollut, ongelmat olivat vain erilaisia kuin tätä nykyään. Myös sitä, että saan palata tuttuihin hahmoihin, Tuija Lehtisen Lauraan sekä Seljan tyttöihin. Hulluun luokkaan ja Bertiin. Niihin jotka olivat nuorena, ja vähän vanhempanakin, äärimmäisen iso osa maailmaa.

Nyt mennään.

20.55. Aloituskirjana minulla oli Reija Kaskiahon Tulitikkuihmisiä. Olen tainnut kirjan lukea pariinkin kertaan, mutta en blogi aikana koska siitä ei muistaakseni ainakaan löydy merkintää.

Tulitikkuihmisiä kertoo Teemusta ja Patesta, 15-vuotiaista pojista joiden vapaa-aika menee seikkaillessa huumemaailmassa. He elävät aikuisten elämää, vaikka ovat vielä melkein lapsia. Pilven polttamisen kautta mennään amfetamiiniin, kunnes sitten Pate alkaa piikittää itseään. Kuvioihin tulee myös Teemun siskopuoli Marjaana, joka eksyy poikien seuraksi pahoille poluille. Kenestä loppujen lopuksi tuleekaan tulitikkutyttö?

Kaskiahon huumori on toiminut minuun aina. Olen blogi aikana muistaakseni lukenutkin Kaskiahon Pientä purtavaa, joka kertoo bulimiasta, ja pidän siitäkin kirjasta todella paljon. Kaskiaho käsittelee kirjoissaan vakavia aiheita, huumeita, lapsen saamista nuorena, syömishäiriötä ja koulukiusaamista, mutta tekee sen humoristisella otteella joka kolahtaa minuun.

Tällä oli hyvä aloittaa, meni melkein kerta istumalta. Niin, ja sivuja, 198.

★★★★½

Lauantai, 7.30.  Eilis ilta meni Katri Mannisen Supersivarin parissa, ja koska luin sen loppuun sängyssä, en jaksanut enää nousta ylös siitä kirjoittelemaan, vaan annoin unen tulla. Nyt sitten, hyvien yöunien jälkeen, on voimia jatkaa maratoonausta. 

Supersivari on jatkoa teoksille Sikabileet, Megakesä ja Bittitiikeri. Tässä osassa pääosassa on jengin ainoa mies, Sami. Sami on juuri aloittanut sivarinsa kirjastossa, ja muuttanut kommuuniin Elisan, Ullan, Augustan, sekä näiden miesystävien kanssa. Sami törmää kahteenkin naiseen jotka saavat sydämen läpättämään, armeijassa olevaan Lottaan sekä Täydelliseltä Naiselta vaikuttavaan Luluun. 

Pidin näistä kirjoista nuorena hyvinkin paljon. Nämä eivät ole ihan nuorimmille lukijoille kuitenkaan suunnattuja, vaan kuten joku kommentoijani kerran fiksusti totesi, niin varmaankin sen ikäisille minkä ikäisiä päähenkilötkin ovat. Eli parikymppisiä, hieman alle. Ihan siitäkin syystä että seksiä näissä kirjoissa on aika paljon, eikä huumorikaan varmaankaan aukea nuorimmille. 

Ei mitään kirjallista hehkutusta, Katri Manninen on myöhemmin varmasti tehnyt parempaakin työtä esimerkiksi tv-sarjojen parissa, mutta maratonkirjana tämä meni ihan mukavasti. Sivuja muuten oli 172.

★★★

Kello 11.30.  Aamu venähti aamupalan ja aamukahvin merkeissä vähän pidemmäksi, mutta kun pääsin lukemaan niin se oli menoa. Kirjana oli Delphine De Vigan No ja minä, joka on ollut minulla ennenkin lainassa kirjastossa, mutta en vain ole tullut lukeneeksi. Uusi tuttavuus siis maratonkirjana. 

No ja minä kertoo Lousta, 13-vuotiaasta tytöstä joka ei ole kuten muut ikäisensä. Hän on huippuälykäs, ja muita edellä koulussa. Lou tutustuu No nimiseen tyttöön, joka on asunnoton, ja pääsee maailmaan jossa ongelmien ratkaisemiseen älykkyyskään aina riitä. Syntyy ystävyys. 

Pidin kirjasta todella. Ja suosittelen sitä lämpimästi myös aikuisillekin lukijoille, koska tarinassa oli syvällisyyttä, ja suhdepohdintaa. Kokeilkaa ihmeessä, jos haluatte joskus lukea keskimääräistä paremman nuortenkirjan! Suosittelen lämpimästi.

★★★★

Kello 12.25. Pidin ruokatauon tässä välissä, ja sen lisäksi luin Kaisa Ikolan Hullu luokka ja kadonneen opettajan arvoitus-kirjan.

Hullu luokka saa taas puuhaa, kun yhteiskuntaopin sijaisuuksia tekevä Sputnik katoaa. Hänen pitäisi tulla luokalle sijaiseksi, mutta miestä ei näy missään. Luokka päättääkin rueta tutkimaan asiaa. 

Näitä minä luin nuorena, siis eniten ala-asteella, hyvinkin paljon. Nykyisin nämä menevät maratonin välipaloina, mutta ihan hauskoina sellaisina. Muistan vieläkin tapahtumat aika hyvin ulkoa, niin monta kertaa näitä on ilmeisesti tullut luettua, mutta ihan lystikästä näihin on silti vieläkin palata välillä. 

Olisi muuten mielenkiintoista tietää, mitä Hullulle luokalle kuuluu nyt. 

Sivuja tässä oli 104, ja kun tuossa No ja minä kirjassa oli 233, niin yhteinen sivumäärä on tällähetkellä 707.

★★½

15.30 Krooh, nukuinpa tuossa pienet päiväunet välissä, siksi lukeminenkin kesti hieman pidempään. Nyt kuitenkin sain luettua Magdalena Hain Kerjäläisprinsessan.

Kerjäläisprinsessa on avausosa Gigistä ja Henrystä kertovaan sarjaan. Takakansi ei paljasta paljoa, mutta on ehkä hyvä ettei liikaa tarinasta etukäteen tiedäkään. Gigi on Umbrovian kuninkaan tytär, ja hän ja hänen perheensä asuvat tuntemattomina Keloburgin satamakaupungissa. Henry taas on yksin vaeltava pieni poika. Tuossakaan kylässä perhe ei saa kuitenkaan olla rauhassa, on pommeja ja ihmissusia... 

Steampunk on minulle aika vieras käsite, mutta ehkä se tuli hieman tutummaksi. En voi myöskään sanoa olevani vieläkään ihan täysin tuttu fantasian kanssa, mutta koko ajan otetaan askeleita sitä kohti. Suosittelen Kerjäläisprinsessaakin lämpimästi aikuisillekin, Hai on taitava kertoja joka saa lukijansa mukaan tarinaan. Minä ainakin pääsin seikkailulle ihan muihin maailmoihin, tuonne 1800-luvulle! 

Viihdyin siis Kerjäläisprinsessan parissa hyvin, noiden kaikkien 186 sivun verran.

 ★★★★

18.45.  Ruokatauon pidin välissä, muuten luin melkein yhtäkyytiä Tuija Lehtisen kirjan Laura, ystäväni. Kirjasarjan neljännessä osassa Lauran ja Jennan tiet eroavat, kun Jenna liittyy yhtäkkiä ostarin jengiin. Laura on neuvoton, koska ei tiedä mitä pitäisi tehdä, ja kenen kanssa aikaansa viettäisi. Harrastuksiahan on, mutta ei sitä parasta ystävää. Lauran siis täytyy tehdä kaikkensa että saisi Jennan pois jengistä... 

Lukuvireeni ei ollut ehkä ihan parhaimmillaan, olen hieman päänsärkyinen ja ehkä vähän väsynytkin, mutta aion kyllä vielä jatkaa iltaan saakka lukemista. Tuo Laura kirja on muuten siinä mielessä jännä, että siinä kerrotaan hieman sivussa myös Mirkka-sarjan hahmoista. Ihanaa! 

Seuraavaksi ajattelin ottaa käsittelyyn muumit. 

★★★½

20.00 No niin. Muumejen parissa vietin viimeisen maraton tuntini, nyt se on nimittäin loppu. Kirjana oli Taikurin hattu, joka on kertakaikkiaan ihastuttava muumikirja. Olen kirjoittanut siitä blogiini aiemminkin, joten en aio kummemmin sitä tässä ruotia, sen enempää kuin että tulin taas kerran hyvälle tuulelle lukiessani sitä. Muumit vain ovat <3.

Sivuja Taikurin hatussa oli 168, eli se tekee sen että yhteissivu määrä maratonillani oli... tadaa, 1233. Olin aika ahkera. En toki vielä aio mennä nukkumaan, mutta sieluni huutaa erilaista kirjallisuutta. Minulla on kesken Tarquin Hallin Vish Puri ja nauruun kuolleen miehen tapaus, ja aion viettää sen kanssa iltapuhdettani.

Kiitos kaikille tsempeistä, olette ihania. Huomenna sitten hieman joulupuuhia, ja maanantaina joululoman viettoon vanhempieni luokse, sukulaisten kanssa. Toki otan kannettavanikin sinne mukaan, joten päivittelen joulutouhujani ainakin blogin facebook seinälle.

Joulu on pian jo ohikin, joten nautitaanhan tästä viimeisten päivien odotuksestakin!