Chimamanda Ngozi Adichie
Suomentanut Hanna Tarkka
522 s.
2013
Otava
Arvostelukappale
Luin hetki sitten Afrikkaan sijoittuvan Ghana ikuisesti kirjan, johon syvästi ihastuin. Nyt ajattelin lyhyen ajan sisällä palata uudelleen Afrikkalaiseen teemaan ja maailmaan, ja otin kätösiini Adichien uutuuden Kotiinpalaajat.
Kotiinpalaajissa on kaksi päähenkilöä. Ifemelu sekä Obinze, jotka rakastuvat toisiinsa jo opiskeluaikoina, tulenpalavasti. Maailma kuitenkin erottaa heidät - vai erottaako? Molempien suunnitelmat suuntautuvat pois kotimaastaan, koska Nigeriassa vaihtoehdot ovat yksinkertaisesti vähissä. Obinze lähtee Englantiin, ja Ifemelu Amerikkaan, jossa kaikki on kuulema paremmin. Pari pitää yhteyttä muutettuaan ulkomaille, mutta säilyykö rakkaus merten yli? Mitä tapahtuu kun molemmat tahoillaan palaavat takaisin kotiin, Lagosiin?
Luin lukupiiriä varten tässä syksyllä Adichien Puolikas keltaista aurinkoa, ja se oli yksi vaikuttavimmista kirjoista mitä olen tämän vuoden aikana lukenut. Mutta kyllä tuolle listalle pääsi myös Kotiinpalaajat. En voi millään olla vertaamatta näitä kahta kirjaa, koska Afrikka tietämykseni kirjallisuudessa on kohtalaisen pientä.
Niin kuin varmasti nimestä, ja pienestä esittelystäni voi aavistella, niin Kotiinpalaajissa ei olla Afrikassa sillä tavalla kuin Puolikas keltaista aurinkoa kirjassa. Silti tavoitin niissä paljon samaa - Adichiella on oma, hyvin tunnepitoinen ja rehellinen tapansa kirjoittaa. Ja minä pidän siitä suunnattoman paljon.
Yksi hienoimmista puolista tässä kirjassa on Ifemelun pitämä blogi, jota hän kirjoitti asuessaan Amerikassa. anonyymi blogi on nimeltään Rotu ja rotu eli ei-amerikkalaisen mustan huomioita afroamerikkalaisista (heistä joita ennen sanottiin neekereiksi) ja se saa suuren huomion. Takaisin Nigeriaan palattuaan Ifemelu lopettaa bloginsa pitämisen, mutta aloittaa uuden, Parempi Lagos, nimisen blogin. Tietenkin bloggari pitää kirjasta, jossa blogataan. Ainakin useimmiten. Olen nimittäin törmännyt kirjoihin, joissa on blogi, mutten ole pitänyt siitä lainkaan. Tai ainakaan en ole pitänyt blogi osuuksista. Tässä ne olivat hyvin merkityksellisiä, ja odotin niitä.
Mitä kirjasta jäi mieleeni? Se oli kaiken muun lisäksi ihana rakkaustarina. Ennen kaikkea minä luin sitä rakkaustarinana, ja jännitin loppua todella paljon. En kerro tietenkään enempää, mutta sen voin kertoa että loppua saa todella jännittää viimeisille sivuille saakka! Olin lähestulkoon ahdistunut kun sivut kävivät vähiin, eikä ratkaisua meinannut tapahtua.
Mutta mieleen jäi muutakin. Ifemelu asui Yhdysvalloissa silloin kun Barak Obama valittiin presidentiksi, ja Adichie on kirjoittanut tästä hyvin kauniisti. Sain kyyneleet silmiini, niin paljon tunnetta kuvauksessa oli mukana, sitä riemua, kun tummaihoinen mies valittiin tehtävään. Kääntäjälläkin on ollut oletettavasti sormensa pelissä, että hän on onnistunut kääntämään Adichien loistavan kuvauksen taitavasti suomeksi.
Kotiinpalaajat oli yksi niistä kirjoista joita odotin eniten tältä syksyltä. Kannatti odottaa.
Hieno lukukokemus :)
VastaaPoistaNiin oli, upea. :)
PoistaTämä oli se kirja, joka sai minut viimein kiinnostumaan Adichiesta toden teolla, ja tuoreessa muistissa onkin Purppuranpunainen hibiskus, joka oli aivan ihana. Pidin kovasti, ja lisää aion lukea. Mukavaa, että sinäkin pidät! =D
VastaaPoistaMinulla se kirja oli Puolikas keltaista aurinkoa. Minulle tuli ihan sellainen tunne että voi että, nyt haluaisin kyllä lukea Hibiskuksen. Miksi juuri silloin kun tulee sellainen tunne niin sitä kirjaa ei ole käsillä?! Niin vääryyttä, niin vääryyttä. :D Mutta siis, ehdottomasti sen aion lukea.
PoistaPidin tästä todella paljon! Tämän jälkeen olen lukenut Adichielta novellikokoelman Huominen on liian kaukana. Ensi vuonna luen lisää Adichieta, sen verran ihastunut olen häneen! :)
VastaaPoistaEi kyllä tule ihan heti mieleen ketään joka ei olisi ihastunut Adichieen. <3 Meillä oli Puolikas keltaista aurinkoa lukupiiri kirjana, ja sielläkin kaikki tykkäsivät keskivertoa enemmän. Hieno kirjailija, kertakaikkiaan.
PoistaKotiinpalaajat on ehdottomasti minunkin luettava. Puolikas keltaista aurinkoa oli makuuni hieman liian poliittinen (pitäisi ottaa uudelleenluettavaksi ja testata uudelleen), mutta Purppuranpunainen hibiskus oli upea!
VastaaPoistaMinulla on vielä Hibiskus lukematta, olen varma että nautin siitä suurella sydämellä. Adichie vain yksinkertaisesti on niin ihana. <3
Poista