tiistai 5. tammikuuta 2016

Patti Smith: Ihan kakaroita

Ihan kakaroita
Patti Smith
Suomentanut Antti Nylén 
269 s. 
2010
WSOY








Lainattu kirjastosta


Hyvää pakkaspäivän iltaa! Ulkona on karmivan kylmä, mutta kyllä näissä pakkaspäivissä on hyvätkin puolensa: ulkona on pirun kaunista, ei tee mieli käydä parvekkeella tupakalla ja sohvannurkassa lukeminen tuntuu tavallistakin mukavammalta. Loppiainen näyttää sään osalta samanlaiselta, joten eiköhän lukupäivä ole edessä huomennakin...

Minä luen todella vähän elämänkertoja. En osaa sanoa syytä siihen, sillä varmasti niissäkin olisi todella kiinnostavia teoksia, mutta jotenkin en vain ole - vielä - niistä innostunut. Jossain vaiheessa luin enemmän muusikoiden ja bändien historiikkeja, mutta nyt sekin on jäänyt. Ehkä Patti Smith innosti minut tähänkin genreen?

Ihan kakaroita on tarina Patti Smithistä ja Robert Mapplethorpesta, valokuvaajasta. Nämä kaksi taiteilijasielua jotka hylkäävät jo nuorena turvallisen ja vakaan elämän toteuttaakseen unelmansa. Ihan kakaroita on tarina ystävyydestä ja samalla myös ihanan Patti Smithin omaelämänkerta - ja samaan aikaan vahva tarina rockista ja taiteesta.

Patti Smith on ihana. Kyllä, olin sitä mieltä jo ennen Ihan kakaroita lukemista, mutta viimeistelin mielipiteeni lukissani kirjaa. Tunnustan ny saman tien, etten ole mikään taituri mitä musiikin saralle tulee: lähes kaikki lempibiisini tulevat radiosta, jota kyllä kuuntelen paljon. Mutta en osta levyjä, enkä edes muista milloin olisin viimeksi kuunnellut kokonaisen albumin jotakin yhtyettä. Ymmärrän hyvin että tämä on joidenkin mielestä omituista, mutta en vain ole siinä määrin musiikki-ihminen mitä olin vielä jokunen vuosi sitten.

Tämän kirjan innostamana kuitenkin etsiskelin internetin ihmemaailmasta Patti Smithin musiikkia, ja kuuntelin sitä poikkeuksellisen pitkään. Innostuin, kyllä, hän on yhtä valloittava laulajana kuin kirjoittajana. Sillä kirjoittajana ja persoonana joka kirjan sivuilta välittyy, hän on aivan mahtava!

Ihan kakaroita ei ole rakkaudenosoitus vain yhtä taidemuotoa kohtaan, vaan siitä hehkuu rakkaus kirjoittamiseen, laulamiseen sekä kuvalliseen taiteeseen. Patti Smith on minun silmissäni monilahjakkuus, jota ei voi kuin ihailla. Ja miten viehättävä hän on myös ulkonäöllisesti!

Ennen kaikkea Ihan kakaroita on tietenkin kertomus Robertista ja Pattista. Robert Mapplethorpe menehtyi vuonna 1989 ja silloin Patti Smith lupasi kirjoittaa heidän tarinansa kirjaksi. Mapplethorpen ja Patti Smithin tarina on minun silmiini jotain paljon suurempaa kuin ystävyyttä - olivathan he kauan rakastavaiset. Kuitenkin koko heidän elämänsä oli läsnä sielujen sympatia, taiteilijasielujen ystävyys. Ja sitä hehkuu tämä kirjakin.

Ihastuin tähän kirjaan täysillä. Niin täysillä, että on pakko lukea myös M train, Smithin uudempi kirja.

P.S. Ja tänään huudetaan pikku Leijonat voittoon, eikö niin? 

8 kommenttia:

  1. Minulla on hyllyssä joululahjakirja M Train, jonka lukemista odotan innolla, kunhan ensin saan loppuun Mortonin Kaukaiset hetket.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, kun olet saanut M Trainin luettua niin taidan varata sen sinulta itselleni. ;)

      Poista
  2. M Train on aika erilainen kuin tämä, mutta mulle se oli koko vuoden 2015 paras kirja.

    VastaaPoista
  3. En ole aikoihin itkenyt minkään kulttuurituotteen parissa kuin Just Kidsin loppusivuilla pari vuotta sitten. Smithissä viehättää ennen kaikkea kaunis kieli ja kyky kuvata asioita jotenkin runollisesti mutta kouriintuntuvasti. M Train on ollut lukulistalla syksystä asti, mutta pitänee antaa Smithiä suurella sydämellä fanittavan avokin lukea sen ensin pois alta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna-Maija, loppu olikin todella koskettava. Tästä kirjasta näkee kyllä että Smith on kirjoittanut paljon, sillä kieli on niin hienoa. Ja vielä lisäksi Antti Nylénin hieno suomennos joka täydentää teoksen. Minullakin on M Train tulossa lukuun, onneksi. :)

      Poista
  4. Minä oikein rakastan elämäkertoja, enkä tajua, miksi en ole tätä vielä lukenut. Pidän Patti Smithissä melkein kaikesta alkaen musiikista persoonaan etc. Hänen ja Mapplethorpen rakkaustunnarin soitan usein: How Can We Hang On To A Dream.

    PS. Jos pidät Adelesta kovasti, joudut ostamaan hänen uusimman levynsä, sillä sitä ei ehkä saada nettiin ollenkaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, olen aivan varma että tykkäisit tästä. Minulta tämä meinasi mennä ohi ihan sen takia etten juuri lue elämänkertoja, mutta onneksi, onneksi luin!

      Joo, huomasin että Adelen levyä ei tule nettiin. Se on ehkä pakko ostaa, hän on niin mahtava! Parasta musiikkia pitkään aikaan <3

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!