torstai 13. maaliskuuta 2014

Erik Axl Sund: Varistyttö

Varistyttö
Erik Axl Sund
Suomentanut Kari Koski
415 s. 
2014
Otava









Ennakkokappale


Otava lähetti minulle ennakkokappaleen maaliskuussa ilmestyvästä Varistytöstä. Nyt, kun tätä kirjoittelen, on vasta helmikuun alkupuoli, mutta kun te tätä tekstiä luette, mennään jo hyvää vauhtia kevään korvalla, lähes maaliskuun puolessa välissä.

Metroasemalta löydetään jätesäkissä muumioitunut lapsi. Rikoskomisario Jeanette Kihlberg aloittaa tutkimukset, ja se mitä hänelle paljastuu, saa maailman järkkymään. Hän ei olisi ikinä uskonut joutuvansa kohtaamaan sellaisia asioita.

En halua paljastaa tästä kirjasta liikaa, etten pilaa kenenkään lukukokemusta. Koska jännitystä Varistytössä riittää. Olen keskustellut bloggaajaystävieni kanssa kirjasta, ja ainakin Kirsin kanssa jäimme kaipaamaan ripausta huumoria. Varistyttö oli täynnä mustaakin mustempaa ahdistusta ja synkeyttä, ja sinne olisi sopinut kuin nenä päähän tilkka mustaa huumoria. Mutta kun ei.

Minä luin tätä muuttohässäkän keskellä. Luin toki välillä muutakin, mutta Varistytön kanssa aikaa meni ennätyksellinen viikko, yleensä tämän pituisen kirjan luen paljon nopeammin. Osaltaan tietenkin aikaa vei muuttaminen ja kaikki siihen liittyvä, mutta yksi merkittävä asia oli myös se, ettei Varistyttö ollut minulle mikään "kerta istumalta luettava kirja". En yksinkertaisesti pystynyt sellaiseen lukemiseen. Vaadin hengähdystaukoja.

Varistytössä on seksuaalista hyväksikäyttöä, insestiä ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Aikamoinen paketti, vai mitä sanotte? Ei tähän ihan herkimmät lukijat pystyisikään, minäkin olin aika tiukoilla, vaikka kirjojen maailmassa moneen pystynkin.

Loppu - voi että, viimeiset, ehkä 70 sivua. Yllättivät, järkyttivät. En olisi ikinä uskonut. Olisitteko te, jotka olette tämän lukeneet?

★★★★

6 kommenttia:

  1. Krista, en olisi uskonut!

    Minä luin tätä pari yötä ja myönnän, että olin tietyssä kohden jättää tämän kesken, mutta sitten tajusin, että tämä onkin juonikkaampi kuin luulinkaan. Mieleeni tuli myös, että onko meillä oikeus kääntää katsetta pois, olla tietämättä, joss 500 000 istuu netissä yhden rikollisen tarpeen takia: Minä kestän lukea, mitä uhrit joutuvat kokemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, sinä et taida lukea hirveästi dekkareita? Ainakin näin olen vähän käsittänyt. :) Mutta hienoa kun luit tämän. Juonikkaampi tosiaan oli, ja tulen kyllä lukemaan seuraavatkin osat.

      Poista
  2. Minä kyllä arvasin vähän aiemmin, se vei vähän loppukirjan lukemisesta intoa.

    VastaaPoista
  3. Kirja kuulostaa tosi jännittävältä ja aihe kamalalta, mutta kaikki haluavat lukea seuraavan kirjan...

    VastaaPoista
  4. Innostuin lukemaan kirjan, koska sitä niin kehuttiin arvosteluissa, mutta minulla jää lukeminen tähän yhteen osaan. Nopeasti tuli kirja luettua loppuun. En koukuttunut, vaikka kirja jättikin tapahtumat jännittävään kohtaan.
    Takakannen kehu ”Pyyhkii lattiaa Stieg Larssonilla” ei mielestäni ollut lainaakn osuva, päinvastoin.
    Varistyttö lukiessa henkilöhahmot ja heidän elämäntarinansa tuntuivat epäuskottavilta.
    Vaikka Stieg Larssonin Lisbeth oli kuvattu lähes voittamattomana karmeista oloista selvinneenä erilaisena supersankarina, koin hänet paljon uskottavampana ja samastuttavampana hahmona kuin ketään Varistytön henkilöistä. Varistyttöä lukiessa minulle tuli sellainen olo, että kirjan 2 kirjoittajaa ovat istuneet palaveeraamaan että tehtäisiinkö tälläinen käännetty poliisi ja kotirouva asetelma jossa miehen ja naisen roolit ovat päinvastoin? Joo, tehään. Tuli mieleen lasten nukkeleikit: tää menis sinne ja tekis tätä.
    Minulle hahmojen ajattelu ja psykologinen kehittely eivät uponneet. En uskonut hahmoihin, eivät tuntuneet todellisilta, eläviltä ihmisiltä.
    Myös se, että joidenkin hahmoihin liittyvät poikkeukselliset elämäntapahtumat eivät olisi tulleet tietoon poliisille, on minusta hyvin epäuskottavaa. (En halua tehdä juonipaljastuksia)
    Stieg Larssonin trilogia koukutti minut täysin ja halusin ahmia kaikki kirjat heti. Ne olivat paljon monitahoisempia ja henkilöhahmoissa oli enemmän moniulotteisuutta ja elämää ja kirjoittaja sai haluamaan tietää mitä heille tapahtuu. Mutta ei Varistyttö.
    Pidän paljon myös Jo Nesbøn Harry Hole-sarjasta ja koukutuin siihen heti.
    Mutta Varistytön jatko-osat saavat jäädä lukematta.
    Leikkikööt Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist nukkehahmoillaan, ei kiinnosta.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!