torstai 28. marraskuuta 2013

David Safier: Happy family

Happy family
David Safier
Suomentanut Sanna van Leeuwen
313 s. 
2012
Bazar









Eilen kävin kirjastossa. Kävin ensimmäistä kertaa Kontiolahden kirjastossa, ja se oli mitä mukavin kokemus, aina on mukava kokea uusia kirjastoja. Tein löytöjäkin, joista en sen enempää kirjoittele, mutta löysin pikalaina hyllystä Jari Tervon Esikoisen. Siitä ainakin kirjoitan lähipäivinä, jos se vaan iskee niin paljon että luen loppuun saakka. Se on meinaan ensimmäinen Tervoni, joten ennakko odotuksia ei sinänsä ole. Löysin kyllä muutakin mukavaa, kassillisen kirjoja raahasin mukanani.

Luin surullisen Ajan riekaleita jälkeen Safierin Happy familyn, siksi että kaipasin piristystä, ja siksikin että laina-aika on loppumassa ja se pitää lähiaikoina palauttaa kirjastoon. Ja voi että, tämä kirja toimi!

Happy family kertoo sarkastisesti onnettomasta Wünschmannien perheestä, jotka eivät viihdy yhdessä. Vanhemmilla, Emmalla ja Frankilla, ei tunnu olevan enää tunteita toisiaan kohtaan, eivätkä lapset, Max ja Fleekään viihdy kotona. Perhe kutsutaan Stephenie Myerin kirjanjulkistustilaisuuteen, johon Emma houkuttelee perheen pukeutumaan hirviöiksi. Mutta mitä tapahtuukaan? Kotimatkalla he törmäävät noitaan, joka langettaa perhee ylle kirouksen. Kirous muuttaa Wünschmannit vampyyriksi, ihmissudeksi, muumioksi ja Frankenstainin hirviöksi. Kirous on tietenkin saatava purettua, ja perhe lähtee matkaamaan Transilvaniaan etsimään noitaa joka voi kirouksen purkaa.

Olen lukenut Safierilta hänen aiemman kirjansa, Huonon karman. Sekin oli erittäin viihdyttävä, mutta Happy family oli kenties vielä sitäkin parempi. Mukana oli piristäviä fantasiaelementtejä -tietenkin, kun pututtiin vampyyreistä ja ihmissusista- mutta myös ihmissuhteita ja hyvää mieltä. Ja sitä huumoria, joka toimi ainakin minun kohdallani, ja nauratti ihan todella.

Nenä kirjassa blogin Norkku nautti enemmän Huonosta karmasta, koska hänen mielestään huumori tässä jäi hirviörymistelyn alle. Minä taas viihdyin hyvinkin tuon kaiken hirviörymistelyn keskellä, ja pystyin sieluni silmin kuvittelemaan eteeni esimerkiksi Frankin, joka muuttui Frankensteinin hirviöksi eikä pystynyt muuta sanomaan kuin "Ufta". Riemastuttavaa, minun hieman erikoiseen huumorintajuuni tuo kolahti täysin.

Välillä on mukava lukea jotain lämminsydämistä ja hauskaa. Sellaista missä ei ole pahempia murheita. Vaikka tässäkin tietenkin murheita oli, muuttuihan koko perhe hirviöiksi, niin se oli... no tajuatte te, se oli hauskaa. Mutta se punainen lanka, perheen sisäinen onni, kantoi läpi koko kirjan mielestäni erittäin hyvin, ja saatiinhan tässä tietysti onnellinen loppukin. Paljastinpas, hahaa! Mutta lopussakin oli mukana pieni yllätyksellinen ripaus.

Ahmin täysillä kirjan viimeiset viisikymmentä sivua, ne menivät yhdeltä istumalta. Siinä oli toimintaa kunnolla, ja jännitin Safierin hahmojen kanssa miten tämä oikein päättyykään. Ja aika viimeiseen asti hän sai jännityksen pidettyä yllä.

En voi antaa tälle vähempää kuin viisi tähteä, en millään. Ja mietinpä tuossa, että joku tulee ehkä saamaan tämän joululahjaksikin, tämän tai Huonon karman. Molemmat ovat loistavia, suosittelen kumpaakin, kun on sellainen olo että kaipaa naurua.

★★★★★

10 kommenttia:

  1. Onpas veikeän oloinen kirja! Tuli vähän mieleen elokuva Little Miss Sunshine jonkinlaisena hauskana "kauhuversiona". Tämän voisi kyllä lukea kepeänä kirjana sellaisessa tarvittavassa välissä! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Little Miss Sunshinen olen tainnut joskus nähdä, mutta en hirveästi muista siitä. Elokuvat katoavat mielestä nopeammin kuin kirjat. :) Norkulla esimerkiksi toimi kun ei muut kirjat maistuneet, sellaisessa tilanteessa tämä on varmasti paikallaan. :)

      Poista
  2. Tää on niin loistava kirja, olen kanssasi monessa kohtaa samaa mieltä! :D Frank-Frankenstein piirroskuvieen ja "uftoineen" oli kertakaikkiaan ratkiriemukas tapaus. Vieläkin naurattaa, kun muistelee kirjaa. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, mulle kävi samoin! Kun tänään katselin kirjan kantta kun vein sen kirjastoon niin alkoi naurattaa. Piti vielä vähän selailla ja katsella Frankin piirrustuksia. Mainio, kerrassaan mainio! :D

      Poista
  3. Minä en ollenkaan päässyt tämän kirjan kanssa samalle aaltopituudelle. Huono karma, ilmesesti. Mutta oli mukavaa lukea, että kirja toimii toisilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ei välttämättä toimi kaikilla, mutta se on vaan rikkaus. :)

      Poista
  4. Vaikuttaa erilaiselta kirjalta, mikä tietenkin on hyvä asia. Jostain syystä kuvauksesi perusteella en kuitenkaan innostu. Luin varmuudeksi Norkunkin mietteet (kiva kun linkitit!), mutta mieli ei muuttunut. En ehkä jaksa tällaista kohellusta (?) vaan eipähän sitä voi tietää, ellei lue. Laitan nimen ylös siltä varalta, että joskus mieli muuttuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä kyllä aika kohellusta. Jotenkin liitin vaan sinut ja örkit yhteen, siksi vinkkaus :D

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!