Enni Mustonen
328 s.
2007
Otava
Ostettu e-kirja
Siinä missä toisinaan vaivaa paha dekkarinälkä, minua myös nykyisin toisinaan vaivaa Enni Mustos-nälkä. Olen vasta tänä vuonna tutustunut tähän tavattoman hienoon kirjailijaan, jostain syystä aiemmin ajattelin ettei Enni Mustonen ole minuntyyppiseni kirjailija. Kuinka väärässä olinkaan!
Sidotut jatkaa Järjen ja tunteen tarinoita sarjaa, sitä mihin edellinen osa Lipunkantajat jäi. Sidotut jatkaa Hilman ja Annan tarinaa, kahden naisen jotka ovat jo ehtineet kolmenkymmenen vuoden paremmalle puolelle. Vaikka naiset eivät lähimpiä ystävyksiä olekaan, he ovat eräällä tavalla kasvukumppaneita ja ikävöivätkin toisiaan kun elämä paiskaa heidät eri puolille maailmaa - Hilma perheineen lähtee Amerikkaan, ja Anna taas päätyy elämään kulissiavioliitossa.
Enni Mustos-nälkä ei ole mitään perinteisen viihdekirjallisuuden nälkää. Mustosen kirjoissa on vahvasti läsnä historia - eletäänhän Sidotuissakin ensimmäisen maailmansodan ja Suomen sisällissodan aikaa. Olenkin sitä mieltä, että Sidotut on hieman vakavampi kuin sarjan aiemmat kolme kirjaa, niin vahvasti sota on kirjassa läsnä. Koska molemmat naiset ovat politiikassa vaikuttaneita, sota vaikuttaa myös heidän ja heidän perheidensä elämään. Tämä tuo sitä vakavaa, ja ajoittain lähes kyyneleitä tuovaa puolta kirjaan. Onko se paha? Ei. Ei se ole. Mustonen on todella hyvä myös vakavana.
Tutustuin Mustoseen Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjan avulla. Se jotenkin on pitänyt ykkössijansa Mustosen tuotannossa minun kohdallani, vaikka olen muutakin Mustosta vuoden aikana lukenut. Ei Järjen ja tunteen tarinoitakaan lainkaan huono ole, päinvastoin. Sarja on hieman erilainen, mutta olen aikalailla silti kiintynyt näihin kahteen naiseen, Hilmaan ja Annaan. Kumpaan enemmän, sitä en osaa sanoa, molemmat ovat viehättäviä omalla tavallaan.
Sidottujen lukeminen oli omalla tavallaan ihanaa ja omalla tavallaan kauheaa. Ihanaa siksi, että Enni Mustosen lukeminen on aina ihanaa, ja kauheaa siksi, etten ole juurikaan lukenut kirjoja Suomen sodista. Mustonen kuvaa sodan aikaisia tapahtumia todella aidosti, ja ne toivat minulle väristyksiä: tällaistako täällä on ollut? Vaikka tiedän toki, että kaikki päättyy hyvin, niin silti. Väristykset kulkivat kehon läpi.
Onneksi Kobossani on vielä yksi osa Järjen ja tunteen tarinoita, vaikka käsittääkseni se kertookin tarinaa hieman eri tavalla. Ja onhan minulla, luojan kiitos, vielä monta Mustosta lukematta.
Minä luin joskus aiemmin kaikki Mustosen kirjat, mutta sitten tuli stoppi. Kirjablogin aikana olen lukenut Pohjatuulen trilogian, jonka ensimmäinen kirja Lapinvuokko oli hyvä, mutta kaksi muuta ei. lapinvuokko sijoittui sota-ajan Lappiin.
VastaaPoistaSyrjästäkatsojan tarinat-trilogia oli todella hyvä kokoonpano, tosin petyin hiukan viimeisen kirjan juonenkäänteisiin, mutta kirjoissa tuli hyvin esille suomalainen historiallinen kulttuurielämä.
Hyvää viihdettä nämä Mustosen kirjat ovat.