Riina Katajavuori: Lahjat

Lahjat
Riina Katajavuori
221 s. 
2004
Tammi









Lainassa lukupiirikaverilta


Edellisessä lukupiirimme, Lukevien leidien, kokoontumisessa yksi aiheistamme oli ensi kevään kirjojen pohtiminen. Olemme tähän asti lukeneet kehitysmaiden naisista ja nyt aiheena oli mitä lukisimme ensi keväänä. Ehkäpä suomalaisista naisista? Eräs leidi toi mielenkiintoisen ehdotuksen: Riina Katajavuoren Lahjat romaanin. Kirja kiinnosti minua ja sainkin sen samantien lainaksi.

Lahjat on suomalaisen naisen tarina. Se kertoo Tuulista, yli kolmikymppisestä perheenäidistä. Hän on päätynyt tilanteeseen, jossa on kahden lapsen kotiäitinä, ja alkaa miettiä onko hän hyvä äiti? Millainen oikein on hyvä äiti? Lasten äänet täyttävät Tuulin arjen ja siinä sivussa on hyvä miettiä äitiyden kysymyksiä ja ottaa hieman mallia muista. Tuulin arkeen astuvat myös poliittiset kysymykset, kun hän päättää kaivaa tutkijan paperinsa esiin ja ryhtyä töihin. Kun vain saa lapset päiväunille.

Riina Katajavuori astui elämääni jo nuorena, kun luin ensimmäisen kerran hänen nuortenromaaninsa Hevikimmat. Rakastuin tuohon kirjaan, kertakaikkiaan rakastuin. Olen lukenut sen vähintään kolme kertaa, ja joka kerta se jaksaa ihastuttaa yhtä lailla. Koska hevimusiikki oli varsinkin nuorella iällä vahvasti läsnä elämässäni, ei liene ihme että tuo kirja sai minut rakastumaan tähän kirjailijaan.

Seuraava vahva kokemus Katajavuorelta oli viime vuonna ilmestynyt Wenla Männistö. Kirja sai todella paljon huomiota niin blogeissa kuin lehdissäkin, eikä ihme: Wenla Männistö sai minut ihastumaan Katajavuoreen nimenomaan kirjoittajana.

Ei siis ihmekään että Lahjat kiinnosti minua kovasti. Olin kuullut kirjan nimen, mutta sisällöstä en niinkään. Tämä olisi kuitenkin todella hyvää luettavaa lukupiiriimmekin, sillä Lahjathan on nimenomaan kertomus suomalaisesta naisesta ja hänen arjestaan. Kirja pitää sisällään raikasta äidin elämää, mutta mukana on myös Tuulin yhteiskunnallisia ajatuksia ja tutkijantyötä. Siispä sanon: vaikkei äitiys olisikaan ajankohtainen asia, on Lahjat kirja jota voi suositella siitä huolimatta.

Katajavuoren kieli ja tapa kirjoittaa on Lahjojen kantava voima, joka sai minut kääntämään innoissaan sivun toisensa jälkeen. Jos Lahjat olisi ollut huonommin kirjoitettu romaani äitiydestä ja perhe-elämästä, se olisi saattanut jäädä kesken - nuo asiat kun eivät minun arkeeni kuulu. Kuitenkin Katajavuori oli kuvannut äitiyttä niin raikkaasti ja ajoittain hyvän huumorin voimilla, että se jaksoi kiinnostaa. Ja siitä saattoi pitää, tällainen sinkkukin.

Katajavuoren terävä kynä ja ajoittain pirskahteleva huumori on asia jonka takia Lahjat kannattaa todellakin lukea. Ainakin jos on nainen.