Jaana Lehtiö ja Helena Miettinen: Taika Valo ja Pelukylän pokaali

Taika Valo ja Pelukylän pokaali
Jaana Lehtiö ja Helena Miettinen
204 s. 
2014
Myllylahti









Kustantajalta


Taika Valo ja Pelukylän pokaali oli löytö Helsingin kirjamessuilta. Myllylahden pisteellä selailin innoissani kirjoja, ja silmiin sattui tämän lastenkirjan hurmaava kansi. Toinen seikka joka kirjassa kiinnosti oli se, kun huomasin toisen kirjailijan olevan Jaana Lehtiö. Luin tänä syksynä hänen kirjoittamansa dekkarin ja tykkäsin kirjasta kovasti. Ei siis liene ihme että halusin Taika Valoonkin tutustua.

Enkä suotta. Taika Valo on mahtava tyyppi. Hän muuttaa perheensä kanssa pieneen kylään - ja joutuu sanomaan hyvästit parhaalle ystävälleen ja jalkapallojoukkueelle. Hän ei voi kuitenkaan aavistaa mitkä seikkailut Pelukylässä odottavat: uusi ystävä, salaperäinen Saana sekä Pelukylän Pelurien palkintopokaalin arvoitus. Pokaali katosi sata vuotta sitten ja sen johdosta Taikan uutta kotia nimitetään Varastaloksi. Taika ja Saana päättävät oikaista menneisyydessä tapahtuneen vääryyden, mutta se ei olekaan aivan yksinkertaista...

Taika Valo on kyllä mainio tyyppi, ja mainio on myös hänen ystävänsä Saana. Taika Valo ja Pelukylän pokaali aloittaa lapsille suunnatun seikkailusarjan josta on ilmestynyt toinenkin osa: Taika Valo ja lentävä Plotina. Nimikin kiinnostaa niin paljon, että onhan sekin luettava. On luettava jo sen vuoksi, että tulin tästä kirjasta aivan tavattoman hyvälle tuulelle. Se on sellainen, millainen lastenkirja parhaillaan on: on menoa ja meininkiä, huumorinpilkahduksia sekä hyvää kerrontaa.

Ehkä eniten pidin kuitenkin kirjan fantasiatyyppisestä osuudesta. Tai no, aivan fantasiaan kirjassa ei mennä - sanoisin ennemmin kirjan tapahtumia maagiseksi realismiksi. On taikaa ja muutakin maagisuutta, juuri sellaista joka on minun mieleeni. Tämän kun sijoittaa lastenkirjaympäristöön, niin on kasassa aika hyvä paketti.

Taika Valo ja Pelukylän pokaali on varmasti todella hyvää luettavaa alakouluikäisille, ja vaikka kirjan pääosassa tytöt ovatkin niin uskon että pojatkin voisivat tästä tykätä - jo seikkailukertomuksen takia. Aikuinenkin viihtyi tämän parissa todella hyvin, joten uskon että nuoremmatkin lukijat viihtyvät. Kiitos kustantajalle kirjasta, kyllä kannatti lukea!