Katri Tapola: Kalpeat tytöt

Kalpeat tytöt
Katri Tapola
130 s. 
1998 
Tammi









Lainattu kirjastosta


Jokin aika sitten sain facebookissa lukuvinkin viiden vuoden takaiselta Kristalta. Hän muistutti minua Katri Tapolan esikoisromaanista Kalpeat tytöt, joka oli yksi lempikirjoistani silloin, kun en vielä ollut sellainen lukutoukka kuin nykyään olen. Valehtelematta olen lukenut Kalpeat tytöt varmasti viisi kertaa, ja jokaisella kerralla nautin siitä yhtä paljon. Ja kyllä - kirja kolahti vieläkin.

Kalpeat tytöt on ennen kaikkea tarina Gretasta. Gretasta joka yliopistossa tahtoi olla se kaikkein kalpein, vaikka se vaati ehkä kehnoja elämäntapoja ja tietysti paksun kerroksen puuteria. Vierelleen Greta hyväksyi ainoastaan Edithin, Edithin joka oli vielä Gretaakin kalpeampi. He keksivät tarinan nimeltä Kalpeat tytöt, jonka pääosaa he näyttelevät itse. Kirja kertoo Gretan ja Edithin tarinaa, mutta rinnalla kulkevat lapsi-Greta, joka muuttuu päivä päivältä kalpeammaksi, sekä Greta aikuisena, jolloin hän alkaa olla vain varjo itsestään.

Olen todella iloinen että löysin tämän kirjan uudelleen. Olen blogiaikana palannut moniin vanhoihin suosikkeihin nuortenkirjojen osalta, mutta Kalpeat tytöt taisi olla ensimmäisiä aikuisten kirjoja joihin oikeasti rakastuin. Nuorena rakastuin ehkä ennen kaikkea Gretaan ja Edithiin hahmoina, kalpeus ja tyttöjen tyyli kiehtoi. Luultavasti tarina myös - kirjassa on läsnä tietty synkeys, joka varmasti veti minua puoleensa.

Samat asiat kiehtoivat minua nytkin. Sen lisäksi ihastuin kovasti Katri Tapolan kieleen, joka on voimakasta ja niin tähän kirjaan sopivaa. Tapolan kieli tuntuu niin hyvin sopivan Gretan tarinaan - tosin osasyy ajatukseeni on varmasti se, että olen elänyt tarinan läpi niin moneen kertaan, että Greta on minulle... noh, aika todellinen henkilö. Tämä on Gretan kirja ja hän on minulle rakas.

Vaikken ole ollut aina tällainen lukutoukka kuin nyt olen, niin kyllä kirjat ovat olleet läsnä elämässäni aina. Silloin kun oli vaikeaa, oli helppoa palata uudelleen ja uudelleen kirjaan jonka muisti hyväksi: suosikki nuortenkirjat tuli kahlattua uudelleen ja uudelleen, sitten hiukan myöhemmin myös joitakin aikuisille suunnattuja kirjoja. Voimakkaina ovat jääneet mieleen tämä Tapolan esikoisromaani sekä Sofi Oksasen Stalinin lehmät.

Kalpeat tytöt ei ole paksu kirja, sivuja on 130. Se on kuitenkin tavallaan suuri kirja, sillä se kertoo voimakkaasti Gretan tarinan, aina lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Tapola saa Gretan elämään kirjan sivuilla, hän saa Gretan tuntumaan todelta. Markko Tainan suunnittelema kansi on sekin minulle rakas, ja minulle Greta on ollut aina kannen naisen näköinen. Olisi ehkä ollut ilmeisempää että kansi olisi ollut esimerkiksi mustavalkoinen, mutta minulle se on hieno juuri tuollaisena.

Kalpeat tytöt on menestynyt: ilmestymisvuonna se palkittiin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla ja samana vuonna se oli Akateemisen kirjakaupan myydyin kirja. En ihmettele - en ole ainoa joka tähän on rakastunut. Mutta se mitä ihmettelen, on että en ole ehkä lukenut Tapolalta mitään muuta kuin tämän kirjan. Lupaan ja vannon, että otan vahingon takaisin ja lainaan hänen uudempaa tuotantoaan seuraavan kerran kirjastossa.

Tänään, Euroopan mustana päivänä 14.11., tuntuu hyvältä että voi paeta tätä ajoittain hirveää maailmaa kirjallisuuteen. Pariisi on ollut vahvasti mielessä koko päivän, enkä varmasti ole ainut. Muistetaan kuitenkin ne elämän valon pilkahdukset ja onnelliset asiat, eikä vaivuta pimeyteen! Mukavaa lauantai-iltaa, toivottelee Lukutoukka.