Anni Polva: Rakasta minua hiukan!

Rakasta minua hiukan!
Anni Polva
187 s. 
1945 (uusin painos 2015)
Karisto 









Ostettu


Anteeksi, rakkaat lukijat. Olen ollut aivan liian hiljaa täällä Lukutoukan puolella. Olen lukenut viime aikoina todella paljon uutuus kirjallisuutta, joista olen kirjoittanut Suomi lukee sivulle. Toki toivon, että te käytte höpinöitäni sielläkin lukemassa, mutta tästä eteen päin aion lukea paljon enemmän kirjoja, jotka sopivat myös tänne. Muutin periaatettani hiukan - kun luen yli vuoden vanhan kirjan, kirjoitan siitä tänne.

Suomi lukee sivu on ihana. Mahtava juttu elämässäni, mutta niin on Lukutoukkakin. Se on oma blogini, josta olen lähtenyt liikkeelle ja jota en tahdo hylätä. Lukutoukkana kirjoittaessa mukaan tulee blogiyhteisö, kommentit ja minun kommentointini muille, asia jota blogistaniassa rakastan. Siis, parannan tapani!

On hienoa "kääntää uusi sivu" Lukutoukassa näin hienolla kirjalla. Ostin Helsingin kirjamessuilta Anni Polvan Rakasta minua hiukan!, joka tuli kuin sattumalta Kariston pisteellä eteeni. Toki olen nuorena Tiina-kirjani lukenut, mutta Polvan aikuisille suunnatut kirjat ovat jostain syystä jääneet lukematta. Miksihän, vaikka niitä on kovasti kehuttu?

Lulu, joka työskentelee ison tomiston pikakirjoittajana, ihastuu aivan päätäpahkaa johtajan huoneessa näkemäänsä mieheen. Lululle tulee kuitenkin suru puseroon: hän lähtee lomalle erääseen maataloon, juuri kun on päättänyt valloittaa miehen itselleen. Ja mitä sattuukaan: tuo ihana luutnantti on maatalon emännän veli! Sillä, että luutnantti on lähestulkoon kihloissa, ei juuri ole Lululle väliä - hän on valmis taistelemaan miehen itselleen.

Ihmettelen kyllä, että olen onnistunut välttämään nämä Anni Polvan viihderomaanit. Rakasta minua hiukanhan on chick litiä parhaimmillaan! Lulu on hyvä chick lit hahmo: hän on sellainen vähän tohelo, hauska ja menevä, josta tulee ehkä hiukan mieleen Niina Within Stella. Ainoastaan hyväsä mielessä, sillä Stellahan on aivan mahtava tyyppi. On hauskaa ajatella, että Polva on jo vuonna 1945 kirjoittanut vetävän chick lit romaanin, ja vielä esikoiskirjanaan.

Kirjan lukeminen oli juuri sellaista kuin hyvän kirjan lukeminen on: en huomannut ajan kulua, vaan sivut kääntyivät itsestään ja tuntiviisari kellossa kääntyi huomaamatta. Eilen, marraskuun ensimmäisenä päivänä, alkoi jälleen lukuhaaste. Haasteen tarkoitus on lukea kolmekymmentä sivua päivässä, kaunokirjallisuutta tai kertovaa tietokirjallisuutta. Minulle kolmekymmentä sivua päivässä menee huomaamatta, mutta minusta on ihanaa että monet sellaisetkin tuttuni jotka eivät päivittäin lue, ovat lähteneet haasteeseen mukaan.

Polvan parissa kolmekymmentä sivua meni todella nopeasti. Oikeastaan koko kirja, lähes kaksisataa sivua, meni todella äkkiä, halusin vain tietää miten Lulun ja luutnantti Antin käy. Omat aavistukseni minulla oli koko ajan, muttei koskaan voi tietää.

Anni Polva on varmaankin lähes kaikille, varsinkin naispuolisille lukijoille Tiina kirjoista tuttu. Mutta jos olet jostain syystä onnistunut ohittamaan esimerkiksi tämän kirjan, suosittelen tätä kyllä. Tämä on sellaista hyvän mielen viihdettä: vähän naiivia, mutta hauskaa ja hyväntuulista. Ja sen sanon: kyllä chick lit ja romanttinen kirjallisuus parhaimmillaan on täysin ajatonta.

P.S. Cicion listasi jälleen TOP 10-listan kirjablogeista. Mukana olleet blogit olivat kaikki tuttuja ja ihania. Erityisesti ilahduin siitä, että vanhojen konkarien mukaan oli tullut uusia nimiä, ihania tyyppejä joiden blogeista tykkään hurjasti. Onnea! <3