Stephen King: Hohto

Hohto
Stephen King
Suomentanut Pentti Isomursu
659 s. 
2013 (ensimmäinen suomennos 1985)
WSOY








Ostettu


Telkkarini hajosi eilen. En muutenkaan ole mikään tv:n orja, mutta ihan liian usein telkkari on päällä samalla kun teen jotain muuta, esimerkiksi luen. Nyt olen huomannut miten paljon enemmän saan luettua, kun ei samalla puoliksi keskity ruutuun. Ja kyllä - tietenkin kirjaankin keskittyy täysillä kun vain radio on päällä. En tiedä milloin uusi tv tulee taloon, mutta pärjään hyvin jonkin aikaa ilmankin, tietyt dvd:llä olevat sarjat vain houkuttavat...

Mutta asiaan: ihana ystäväni, Rakkaudesta kirjoihin blogin Annika ehdotti minulle kimppalukua Stephen Kingin kauhuklassikosta Hohto. King asteli maailmaani vuosi sitten keväällä Kuvun alla kirjan muodossa, jolloin kirjailijaan rakastuin. Olen sen jälkeen lukenut kaksi Kingiä, uudet suomennokset, mutta nämä klassikot ovat jääneet vielä odottamaan. Hohto löytyi ostettuna omasta hyllystä, joten suostuin mielelläni Annikan pyyntöön.

Monelle Hohdon juoni on tuttu, kirjasta tai elokuvasta. On Danny, tuo ihana poika. Poika jolla on ikää vasta viisi vuotta, mutta joka kykenee ottamaan yhteyttä ajatuksissaan melkein minne vain - oli matkaa viisi metriä tai satoja kilometrejä. Hän myös pystyy hohtonsa avulla selvittämään menneitä asioita ja näkemään tulevaisuuteen. Dannyn isästä, Jackista, tulee Overlook nimisen vuoristohotellin johtaja, ja Danny alkaa nähdä pelottavia näkyjä. Dannyn perhe eristyy talveksi muusta maailmasta kun vuoriston valtaavat lumivyöryt, ja pian perhe saa huomata että hotellissa ei kaikki ole kunnossa - sekin hohtaa.

Iik. Minulle Hohto ei ole tuttu elokuvankaan kautta, sillä minähän en pelottavia juttuja katso. Elokuvina katson ainoastaan hömppä juttuja tai lastenelokuvia, mutta kirjoina minun eteeni saa tuoda vaikka mitä ryöpytystä ja minä nautin siitä. Niin nautin Hohdostakin. Sillä se oikeasti on pelottava! Kirjan takakannessa lukee "Parasta kun ette lue tätä yksinänne." ja se on kyllä ihan totta. Minä luin kirjaa yksin, ja kyllä säpsähtelin kerran jos toisenkin. Melkein kiljahtelin ääneen! Kyllä - ei liene yllätys että minä yhdyn siihen toteamukseen että King on kauhun kuningas.

Ilkka Rekiaro oli ensimmäinen King suomentaja johon tutustuin. Hän oli suomentanut Kuvun alla, ja pidin siitä todella paljon. Pidin Rekiaron käännöksestä ja sanavalinnoista, ja muutama juttu jäi kirjasta puheeseeni elämään. Hohdon on kääntänyt Pentti Isomursu ja käännöksen on tarkistanut Suvi Clarke, eikä tämäkään käännös ole huono. Siihen on saatu mukaan Kingin kauhu, ja kirja on kaikinpuolin hieno. Myös käännöksen osalta.

Kimppaluku Annikan kanssa oli jälleen mukavaa. Vaihdoimme mielipiteitä usein kirjan varrella, sillä luimme suunnilleen samaa tahtia: ja ennen kuin huomasimmekaan, oli 650 sivua ahmaistu. Läheskään kaikkia paksuja kirjoja ei lue näin nopeasti, mutta tämä oli pakko ahmia. Kaksi päivää meni meillä kummallakin, ja voi mikä elämys. Tämä ei kuitenkaan innostanut katsomaan elokuvaa, sillä ei - en katso kauhua! Jack Nichlson on varmasti hyvä Jackin roolissa, sitä en epäile.

Onneksi olen löytänyt Kuninkaan!