perjantai 18. maaliskuuta 2016

Ralf Rothmann: Kuolema keväällä

Kuolema keväällä
Ralf Rothmann
Suomentanut Raija Nylander
205 s. 
2016
Atena








Kustantajalta


 Toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan sijoittuvia käännöskirjoja on julkaistu viime aikoina useita. Vai onko niitä julkaistu aina, ja minä olen vasta havahtunut näihin, kun ennen en oikein ollut kiinnostunut? Se on yksi mahdollisuus, sillä uskon että tämä on aihe joka kiinnostaa lukijoita vuodesta toiseen. Varsinkin kun tuoreita näkökulmia tuntuu löytyvän useilta kirjailijoilta.

Ralf Rothmann käsittelee tuota aikaa kahden 17-vuotiaan pojan, Walterin ja Fieten näkökulmasta. Nuo kaksi karjanhoitajapoikaa Pohjois-Saksasta päätyvät rintamalle, kun natsit värväävät sinne likipitäen jokaisen mahdollisen miehen. Walterilla käy "hyvä tuuri", hän pääsee autokuskiksi SS:n huoltoyksikköön, mutta Fiete joutuu taistelemaan eturintamaan. Varsinkin Rothmannin kuvaus Fieten koettelemuksista rintamalla on osuvaa ja sattuvaa.

Kuolema keväällä käsittelee todella raskasta aihetta. Aihetta, josta olisi saanut raskaan ja ehkäpä myös vaikeaselkoisen kirjan, mutta Rothmannin kirja ei sitä ole. Se on kyllä raskas, minun sydämeni oli pakahtua kun mietin noita kahte poikaa sodan melskeissä, mutta se ei silti ole niin vaikea kuin aluksi kuvittelin. Pääsin ensi sivuilta saakka kirjaan sisään eikä lukeminen ollut tarpomista lauseiden seassa - päin vastoin, kulkuni oli jopa häpeällisen kevyttä, aiheen tietäen.

Kuten olen saattanut aiemminkin mainita, en ole aina nauttinut historiasta kirjallisuudessa. Olen löytänyt sen vasta jokin aika sitten, ja sen myötä on tullut myös innostus lukea natsisaksaan sijoittuvia kirjoja. Se voi olla syy siihen, miksi olen kiinnittänyt viime vuoden aikana huomiota siihen, että aihetta koskettavia kirjoja on julkaistu useita. Yksikään lukemani kirja ei ole ollut samanlainen, vaan jokainen on löytänyt jonkin tuoreen näkökulman. Tietenkään kaikki eivät ole olleet loistavia, mutta aihe on kiinnostava.

Kuolema keväällä ei mene kärkeen, mitä tulee tämän aiheen kirjallisuuteen. Käsitän sen vahvuudet ja siinä on paljon hyvää - näiden kahden pojan tarina menee syvälle sieluun. Silti jokin esti minua rakastumasta kirjaan, mutten silti kadu että luin kirjan. Tämäkin kirja on aivan omanlaisensa, ja kertoo tärkeän tarinan.

1 kommentti:

  1. Minulle taas historia on kaikki kaikessa, joten tämäkin upposi kuin kuuma veisti voihin:) Tarina on järkyttävä.

    <3

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!