Lukupiirissä: Taiye Selasi: Ghana ikuisesti

Ghana ikuisesti
Taiye Selasi
Suomentanut Marianna Kurtto
2013
Otava









Lainattu kirjastosta


Taiye Selasin Ghana ikuisesti tuli minulle tutuksi jo kirjan ilmestyessä suomeksi. Rakastuin kirjaan, sen kieleen ja ennen kaikkea Marinna Kurton käännökseen, ja toki myös kirjan kiinnostavaan juoneen. Olikin ihana asia, kun lukupiirimme Lukevat leidit valitsi kirjan yhdeksi tämän kevään kirjoista, ja sain hyvän syyn lukea kirjan uudelleen. Nyt, maaliskuun tapaamisessa, pääsimme viimein keskustelemaan kirjasta.

Ghana ikuisesti pitää sisällään monta kiinnostavaa henkilöä ja tarinaa. On Kweku Sai, joka ponnistaa köyhistä oloista Ghanasta aina Amerikkaan asti opiskelemaan lääketiedettä. Hän menestyy, menee naimisiin Folan kanssa ja saa perhettä, mutta sitten jotain tapahtuu. Kweku Sai palaa nujerrettuna takaisin Ghanaan, ja perhe hajoaa ympäri maailmaa, yrittäen rakentaa itselleen oman elämän.

Me Lukevat leidit emme läheskään aina ole samaa mieltä kirjasta jota olemme lukeneet - eikä se tietenkään olekaan lukupiirin idea. Parasta on, kun kirja herättää keskusteluja, mielipiteitä puolesta ja vastaan, mielipiteitä sinkoilee. Se on hyvää keskustelua, mutta yhtä ihanaa on se, kun olemme kaikki yhtä rakastuneita johonkin teokseen. Muutaman kirjan kanssa olemme olleet yhtä mieltä sen hienoudesta, ja yksi niistä on Ghana ikuisesti.

Kaikki leidit olivat yhtä mieltä siitä että yksi kirjan ehdottomista hienouksista oli Marianna Kurton kännös. Koska Kurtolla itsellään on runoilijatausta, näkyy tietynlainen runollisuus myös kirjan käännöksessä. "Koko kirja on kuin yksi runo" totesikin yksi leideistämme. Totesimme käännöksen kauniiksi, hurmaavaksi ja ilmavaksi. Ihastelimme myös Selasin kykyä kuvata ihmistä: tarkka ja pienieleinen, hämmästyttävän hieno tapa, joka maalaa lukijan eteen kirjan hahmot sekä tapahtumapaikat. Selasin tavassa kertoa meitä miellyttivät myös lyhyet lauseet, jotka eivät töksähdelleet vaan olivat yksinkertaisuudessaan todella hienoja.

Minä en ollut meistä ainoa joka oli lukenut kirjan jo toiseen kertaan. Meitä kaikkia leidejä kiinnostaa afrikkalainen kirjallisuus, ja monet meitä olivat lukeneet kirjan heti sen ilmestymisen aikoihin. Lukupiirissämme olikin aika ainutlaatuinen kerta: olimme saaneet paikalla afrikkalaisen kirjallisuuden tuntijan, naisen joka tiesi aiheesta paljon. Oli kiinnostava kunnella hänen mielipiteitään krjasta, vaikka hänkin oli löytänyt kirjasta paljon samoja asioita kuin me muut.

Koska meille monelle varsinkin uudempi afrikkalainen kirjallisuus on tuttua, löytyi kirjoja joihin tätä kirjaa voisi verrata. Juurettomus ja siirtolaisuus toi mieleemme Adichie Kotiinpalaajat sekä Bulawayon Me tarvitsemme uudet nimet - kirjat jotka minullekin olivat todella tuttuja, ja jotka molemmat ansaitsisivat toisen lukukeran.

Lukevat leidit siis pitivät kirjasta, tuomitsevia mielipiteitä ei tullut ainoatakaan. Annamme tapaamisemme lopuksi arvion kirjasta, jokainen antaa pisteet, yhdestä viiteen. Yhteisarvioksi tuli 4,2. Meitä oli paikalla kaksitoista, joten keskimäärin annoimme aika hyvät pisteet. Eikä syyttä!