Jonas Jonasson
Suomentanut Laura Beck
325 s.
2016
WSOY
Kustantajalta
Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää! Tämän päivän kunniaksi mietin nyt, kirjan lukemisen jälkeen, onko Jonas Jonasson saanut tähän uusimpaan suomennokseensa tasa-arvoa. Ja kyllä, löysin sitä! Tänään on tärkeä päivä jonka kunniaksi on oikein vetää lippu salkoon.
Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä on kolmas suomenettu romaani Jonas Jonassonilta. Se tutustuttaa lukijansa virastaan erotettuun pappiin, Johannaan, sekä vastaanottovirkailijaan nimeltä Per Persson. Nämä kaksi kohtaavat aivan sattumalta, eivätkä totisesti olisi voinut arvata mihin tämä tuttavuus heidät vie. Heidän kesken alkaa viriytyä liikekumppanuus, jossa he hyödyntävät erään Murhaaja-Andersiksi kutsutun miehen osaamisaluetta.
En kutsuisi Murhaaja-Andersia ja hänen ystäviään dekkariksi, vaikka kirjassa kieltämättä on muutamia dekkarin aineksia. Ennen kaikkea se on hauska, mutta silti särmikäs romaani joka kertoo ihmisistä joka antaa lukijalleen luvan nauraa.
Minulle tämä oli ensimmäinen kirja jonka luin Jonassonilta, vaikka olenkin ollut kiinnostunut hänen edellisistä suomennoksistaan. Hänen edellinen kirjansa, Lukutaidoton joka osasi laskea, odottaa hyllyssänikin mutten sitä jostain syystä ole lukenut. Ehkä olen ajatellut Jonassonin olevan puhtaasti huumorikirjailija ja ne kirjat vain vaativat tietynlaisen hetken. Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä on kuitenkin enemmän kuin vain huumorikirja. Se on kirja ihmisistä ja elämästä, ja vaikka lukiessa nauraa, on kirjassa myös runsaasti särmää - joka tekee sille hyvää.
Minna Canthin päivän hengessä tosiaan etsin lukemisen jälkeen kirjasta tasa-arvoa - ja löysinkin. Yleensä kirjoissa jossa tapahtuu enemmän tai vähemmän rikoksia, on pääosassa miehiä. Jos mennään lain toiselle puolelle, niin silloin tekijänä on yleensä mies, tai miehet. Siksi olinkin iloinen, että Jonas Jonasson on sijoittanut kirjaan tuon urallaan epäonnistuneen papin, joka on kieltämättä mahtava hahmo.
Jonasson antaa lukijan nauraa asioille, joille eivät ehkä kaikki naura. Uskonnolle irvaileminen ei kaikkia naurata, mutta Jonasson heittää nekin aiheet huumorin puolelle - vai olinko niin vinksahtanut että nauroin silloin kun ei olisi pitänyt? Joka tapauksessa, nauroin kirjalle ääneen useammin kuin kerran. Ja nauru tekee hyvää!
Ehkä Murhaaja-Andersin ja hänen ystäviensä suurin asia onkin saada lukijan loppujen lopuksi miettimään, mille kaikelle saa nauraa? Tämä kirja sai minut innostumaan Jonas Jonassonista, tämä kanoja kasvattava mies on ilmiselvästi luotu kertomaan tarinoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!