lauantai 22. maaliskuuta 2014

Ummikko lähti kirjamatkalle Kiinaan.

Kiinan kadotetut tyttäret
Xinran
Suomentanut Taina Wallin
309 s. 
2013
Atena








Arvostelukappale


Lukupiirissämme luetaan naiskohtaloista eri maissa. Olemme kolunneet tähän mennessä Afrikan ja Afganistanin, nyt keväällä vuorossa on Kiina. Lähdimme liikkeelle Kiinan kadotetuista tyttäristä, johon jonotettiin niin paljon kirjastosta, että minun täytyi pyytää arvostelukappaletta kirjasta itselleni. Kiitos Atenalle että sain tämän tärkeän kirjan omaan hyllyyni!

Niin hurjan monet naiset Kiinassa ovat joutuneet luopumaan tyttäristään. Se on totuus, surullinen totuus. "Tyttövauva ei ole lapsi", on sanottu. Jo tuo lause saa kyyneleen silmäkulmaan. Tyttäriä tapetaan, jätetään asemalaitureille, sairaaloiden portaille ja orpokoteihin. Ja aina toivotaan poikaa. Aina.

Kiinalaisäitien ja tyttärien kohtalosta kertoo toimittaja-kirjailija Xinran, joka on itsekin kiinalaissyntyinen. Hän on koonnut kirjaan kymmenen kiinalaisnaisen elämäntarinan, mukaanlukien omansa. Ja lukijan sydämen täytyy olla kiveä jos ei näistä tarinoista liikutu.

Minun sydämeni ei ole kiveä. Niin monessa kohdassa silmiini nousi kyyneleitä näitä tarinoita lukiessani. Myönnettäköön, alussa mietin että mitähän tästä oikein tulee. Teksti oli kovinkin tietokirjamaista ja alaviitteet olivat pitkiä. Alussa jätin alaviitteitä lukematta, mutta pikkuhiljaa tajusin niiden kuuluvan olennaisena osana tekstiin, ja minun täytyi lukea myös ne tarkkaan, jotta saisin kirjasta toimivan kokonaiskuvan.

Ja niinhän siinä jälleen kävi - tarina veti mukaansa. Huomasin vain lukevani ja lukevani, kyynelehtiväni ja lukevani vähän taas. Naiskohtalot olivat yksinkertaisesti vastustamattoman kiinnostavia.

En ole koskaan, ikinä, lukenut mitään Kiinaan liittyvää kirjallisuutta. En ainakaan muista. Niinpä kaikki kirjassa esille tulleet asiat tulivat täysin uusina, ja ihmettelin niitä suuresti. Miten jossain maailmassa voikin tilanne olla tällainen? Miten onnellinen voinkaan olla, että olen syntynyt naiseksi Suomeen.Sanoinkuvaamattoman onnellinen.

Luemme Lukevissa leideissä, Naisten pankin toiminnan lukupiirissä, naiskohtaloista kertovia kirjoja. Naisten pankin toimintaan pääset tutustumaan -> täältä <-. Itse en ole vielä täysillä mukana Naisten pankissa, ja olenkin ehkä tapaamisissamme hieman ulkona silloin kun aletaan käsitellä Naisten pankin asioita, joihin menee aika suuri osa tapaamis aikaa. Eikä siinä mitään - tärkeitä asioitahan nekin ovat. Mutta minä menen tapaamisiin ennenkaikkea puhumaan kirjoista. Mutta ehkä se on juuri onnea, että keskustelut lähtevät polveilemaan. Leidimme ovat joka tapauksessa hienoja, avarakatseisia ihmisiä.

En lue paljoa tietokirjallisuutta, tämä oli taas ensimmäinen ties kuinka pitkään aikaan. Ja myönnettäköön, ei Kiinan kadotetut tyttäret mitenkään sytyttänyt lukemaan heti paljon tietokirjallisuutta. Ainoa tietokirjaksi luokiteltava teos joka odottaa lukemistaan on Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, se minun on luettava, koska olen kuullut siitä niin paljon hyvää.

Mutta vaikka Kiinan kadotetut tyttäret saikin liikuttumaan, olisi kirja silti kolahtanut minuun vielä paremmin jos se olisi romaani muotoon tehty. Koska romaani lukija minä olen.

+ + + ½

2 kommenttia:

  1. Tämä kirja oli tosiaankin mieleenpainuva ja vahva kirja.

    Minua aina lohduttaa näissä kirjoissa se, että kun asioista aletaan kirjoittaa, niin se tarkoittaa, että tilanne on alkanut muuttua ja muuttuu koko ajan, parempaan suuntaan.

    VastaaPoista
  2. Täydellinen lukunautinto. Xinran tehnyt paljon taustatyötä ja tykkäsin kovasti tarkoista alaviitteistä, jotka argumentoivat ja tarkensivat tarinoita.

    Havahduttava henkilökohtainen ajatus: "Jos olisin syntynyt Kiinaan, en olisi nyt onnellinen isoäiti!"

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!