Alan Bradley teki sen taas.

Kuolema ei ole lasten leikkiä
Alan Bradley
Suomentanut Laura Beck
389 s. 
2014 
Bazar











Viime vuonna Kirjan ja ruusun päivänä ostin itselleni Alan Bradleyn ensimmäisen suomennetun teoksen, Piiraan maku makea. Bloggarikollegat olivat sitä kovasti kehuneet, ja koska olen kehuille altis, pitihän se minunkin saada hyllyyni. Kirja olikin todella hyvä, joten tämä jatko-osa tietenkin kiinnosti.

Piiraan maku makea teoksesta tuttu Flavia de Luce on vannonut, ettei hän enää eksy ratkomaan murhia. Toisin kuitenkin käy. Englantilaisen kylän rauha järkkyy, kun sinne saapuu televisiosta tutun nukketeatterin pakettiauto, joka hajoaa hautausmaan nurkalle. Maankuulu marionettitaiteilija Rubert Porson päättääkin laittaa näytöksen pystyyn seurakuntatalolle - mutta eipä hän tiennyt mitä siitä seuraisi. Flavia joutuu jälleen kerran ratkomaan murhaa, ja samalla joutuu penkomaan kotikylänsä vaiettuja salaisuuksia. Oliko sittenkään vahinko, että nukketeatterin auto hajosi juuri Bishopin kylään?

Ei pettänyt minua Bradley nytkään. Nautin heti alusta pitäen dekkarin tunnelmasta, enkä joutunut miettimään lukiessani, montako sivua on vielä edessä. Täytyy kyllä tunnustaa; kirjan loppupuolella ajatukseni harhaili, mutta sen laitan väsymyksen piikkiin enkä syytä kirjaa. Loppuratkaisu jäi siis hieman vaisuksi, mutta luulen, että jos olisin lukenut lopun virkeämpänä, olisin pitänyt lopustakin enemmän.

Tutustuin vasta vähän aikaa sitten Agatha Christieen. Nyt, kun luin Kuolema ei ole leikin asiaa, olin aistivinani siinä samaa henkeä kuin Chistien kirjoissa - samaa vanhan ajan tyyliä, ja tietynlaista kepeyttä. Dekkareitakaan ei tarvitse aina ottaa niin vakavasti, vaikkei kuolema leikin asia olekaan. Lähinnä sitä kuitenkin ajan takaa, että dekkareitakin voi kirjoittaa näin, kuin Bradley esimerkiksi kirjoittaa: lämpimästi, ja leikitellen. Ilman väkivaltaa. Sillä Bradley ei väkivallalla mässäile, ja se on piristävää vaihtelua.

Suosittelisin Bradleyta tietenkin kaikille dekkarin ystäville, mutta myös sinulle, joka et niin dekkareista välitä. Bradley tarjoilee kuitenkin jotakin niin erilaista, että sitä kannattaa kokeilla, vaikkei dekkarifani olisikaan. Flavia de Luce kirjat ovat aika itsenäisiä, ja nämä voi lukea mielivaltaisessa järjestyksessä, aiankin minun mielestäni. Ja dekkari-ihmiset, teillehän Bradley on ehdoton tuttavuus.