Yiyun Li
Suomentanut Helene Bützow
394 s.
2015
Tammi
Arvostelukappale
Tammen Keltaisen kirjaston kirjat ovat sellaisia, jotka katalogissa herättävät kiinnostuksen. Kaikkia keltaisia uutuuksia en lue, mutta ehkä näiden kohdalla olen tarkempi, ettei mikään herkkupala livahda ohi. Yiyun Lin nimi oli tuttu Kulkurit teoksesta (jota en ole vielä lukenut), ja Kiina muutenkin maana kiinnostaa. Siksi tämä kirja.
Eletään vuotta 1989, kun Beijingissä, sivukujan asuinkorttelissa, tapahtuu rikos. Siellä asuvat Boyang ja Moran, jotka ovat naapureita ja erottamattomia ystävyksiä. Samassa pihapiirissä asuu Shaoai, muita hiukan vanhempi tyttö, joka aiheuttaa omalla kapinallaan ongelmia niin yliopistolla kuin kotonaankin. Muutos elämään tulee, kun Shaoain perheeseen saapuu Ruyu, erikoinen tyttö joka on kasvanut pienessä kylässä. Boyang rakastuu Ruyuun, ja Moran, joka on luullut Boyangin kuuluvan itselleen, pettyy. Syksyn tullen nuorten riehuvat tunteet koituvat erään heistä kohtaloksi.
Kirjan toisessa tasossa eletään nykypäivää. Kiina on muuttunut, ja niin ovat nuoretkin. Mitä heistä on tullut?
Yksinäisyyttä kalliimpaa on kirja, joka vaatii keskittymisen. Minulla on usein lukiessani telkkari auki, ja saatan useinkin katsoa puolella silmällä jotain ohjelmaa kun luen. Tämä oli kuitenkin kirja, jota lukiessa ei voinut mitään muuta kuin lukea. Teos on haastava, tavallaan, vaikkei ollutkaan vaikealukuinen.
Jossain vaiheessa lukemista melkein jo kyllästyin - tuntui etten saa otetta yhteenkään hahmoista, enkä pidä heistä yhdestäkään. Siinä mielessä mielipiteeni ei muuttunut loppua kohdenkaan, sillä tässä oli kerrankin kirja, jossa yksikään hahmoista ei herättänyt minkäänlaista rakkautta. Päinvastoin: inhosin heistä useampaa. Esimerkiksi Ruyu, hän oli raivostuttava, kaikessa kummallisuudessaan ja töksähteleväisyydessään. En voinut sietää häntä, enkä kyllä omassa elämässänikään katselisi hetkeäkään tuollaista henkilöä. Onneksi tyydyin vihaamaan häntä vain kirjan sivuilla, eikä minun tarvitse häntä tuntea.
Luovuttaa en kirjan kanssa meinannut silti hetkeäkään, vaan päätin sinnitellä loppuun saakka. Joka on hyvä, sillä viimeisten sadan sivun aikana tapahtui käänne. Käänne selvästi parempaan, sillä kirja alkoikin kiinnostaa. Ehkä annoin itseni niin sanotusti kokonaan tälle kirjalle, sillä sain juonesta aivan eri tavalla kiinni, ja pääsin kirjan kyytiin mukaan.
Li alkoi kirjailijana kiinnostaa kovastikin - onneksi minulla on Kulkurit parhaillaan kirjastosta lainassa. Aion ehdottomasti lukea sen.
Sinä, joka aiot lukea Yksinäisyyttä kalliimpaa. Varaa tälle hetki, tai parikin. Anna itsesi tälle kirjalle kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!