Lukevat leidit lukivat: Kissani Jugoslavia

Kissani Jugoslavia
Pajtim Statovci
286 s. 
2014
Otava









Arvostelukappale


Viime viikolla oli jälleen se aika kuukaudesta, kun lukupiirimme Lukevat leidit tapasivat. Maaliskuun kirjana oli todella hieno Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia, joka herätti kiinnostusta ja keskustelua. Kirjasta kokoontui keskustelemaan Louhelantuvalle ennätysmäärä leidejä; meitä taisi olla jopa yli viisitoista. Tämä hieno teos herätti vilkkaan keskustelun siitä, mikä oli kirjan pääteema: oliko se albaanityttö Eminen tarina, vaiko oliko pääosassa Bekim. Myös kirjan piilomerkitykset herättivät paljon pohdintaa, ja tulimmekin siihen tulokseen, että kissalle ja käärmeelle löytyy yhtä monta merkitystä kuin on lukijaakin.

Tästä hienosta teoksesta olisi puhetta riittänyt koko illaksi, mutta aikaa meillä ei valitettavasti ollut rajattomasti. Annamme kirjoille arvosanat yhdestä viiteen, ja tälläkertaa kirja jakoi mielipiteitä aika paljon. Oli pari leidiä, jotka eivät juuri olleet kirjasta välittäneet, mutta oli myös meitä, jotka siihen rakastuivat. Näiden älykkäiden leidien kanssa kuitenkin viihtyy aina, ja odotankin jälleen ensi kuun tapaamista.

Mutta sitten itse kirjaan, jonka luin jo toista kertaa:

Juoni jaksoi kiehtoa läpi toisenkin lukukerran: kirjassa on kaksi kertojaa. Minulle pääosaa näytteli Bekim, Jugoslaviasta Suomeen lapsena muuttanut nuori mies, joka ajelehtii elämässään ja maassa, jossa valtaa ottavat asenteet ja ennakkoluulot. Eräänä päivänä Bekim marssii eläinkauppaan ja ostaa itselleen kuningas boan, ja pian hän tapaa baarissa nenäkkään ja hieman raivostuttavankin kissan, joka johdattaa Bekimin matkalle menneisyyteen.

Rinnalla kerrotaan Bekimin äidin, albaanityttö Eminen, tarinaa. Hän varttuu Jugoslavian maaseudulla. Hän varttuu ympäristössä, jossa aviomiestä kunnioitetaan, ja tämä on perheen pää: ja saman hän saa huomata myöhemmin, kun Emine naitetaan juhlallisin menoin liki tuntemattomalle miehelle. Kun maassa alkavat velloa levottomuudet, kaikki heidän elämässään muuttuu.

En toki pahastunut lainkaan siitä, että eteeni tuli oiva tilaisuus lukea tämä hieno kirja uudelleen. Ja täytyy sanoa, kyllä Kissani Jugoslavia oli sen toisen lukukerran ansainnut. Annoin kirjalle enemmän aikaa ja keskittymistä kuin ensimmäisellä lukukerralla, luin ajatuksen kanssa, ja rakastuin tähän kirjaan, ja sen monimerkityksellisyyteen, uudelleen.

Luulen, että luin kirjan ensimmäisellä kerralla lähinnä maagisrealistisena romaanina, jossa puhuva kissa oli vain magiikkaa eikä muuta. Nyt, kun luin kirjan uudelleen, ajattelin monta kertaa lukemiani hienoja lauseita, tajusin (ainakin omasta mielestäni) monta seikkaa: miten käärme ja kissa ovatkin jotain paljon enemmän.

Luulen myös, että käärmeelle ja kissalle voi olla yhtä monta tulkinta tapaa kuin on lukijoitakin. Saanko kertoa oman näkemykseni? Bekim näki lapsena karmeita painajaisia käärmeistä, joten minun ajatuksiini syöpyi, että käärme kuvaisi Bekimin pelkoa; pelkoa hänestä itsestään, kenties pelkoa ravisuttelevan kamalasta isäsuhteesta.

Kissa taas. Kissahan itsessään oli aika raivostuttava, mutta raivostuttavuudessaan silti hurmaava. Kissa jäi minulle mieleen kuvauksena Bekimin maahanmuuttajuudesta, ja siitä, miltä hänestä tuntuu olla maahanmuuttaja, tavallaan ulkopuolinen, Suomessa suomalaisten keskellä. Kissa siis kuvastaisi ennakkoluuloja ja asennetta, ja ulkopuolisuutta.

Nuo ovat vain minun pähkäilyjäni. Uskalsin muuten ehkä ensimmäistä kertaa pohdiskella kirjan piilomerkityksiä täällä blogissa, useimmiten nuo pohdiskeluni jäävät kirjoittamatta, koska ne tuntuvat joskus vähän hölmöiltä itsestäni. Nyt kuitenkin ajattelin lukupiiriänikin varten kirjoittaa nämä ajatukset ylös. Ja olisihan se hauskaa kuulla teidänkin, lukijani, mielipiteitä noista merkityksistä.

Mutta sanonpa vain: Kissani Jugoslavia kannatti lukea uudelleen! Se avautui minulle aivan toisella tavalla, ja kuten jo aiemmin sanoin; rakastuin tähän kirjaan uudelleen, vielä enemmän. Ensimmäisellä kerralla lukukokemus oli jokseenkin keskinkertainen, ehkä vähän parempi, mutta nyt pidin siitä paljon enemmän. Se antoi paljon enemmän, kun annoin sille aikaa, ja kokonaan itseni. Kannatti!