Selja Ahava
222 s.
2015
Gummerus
Arvostelukappale
Joskus käsiin eksyy varsinainen herkkupala kirjaksi. Herkkupala, jonka mahtavuutta ei edes osannut aavistaa etukäteen. Taivaalta tippuvien asioiden takakansi lupaili hyvää, mutta vasta kun Siri Kolu minulle kirjaa hehkutti, mieleeni hiipi tunne että luvassa voisi olla jotain satumaista.
Taivaalta tippuvat asiat kertoo tarinan tytöstä, jonka äiti jää taivaalta tippuvan jäälohkareen alle. Se kertoo naisesta, joka voittaa loton jättipotin kahdesti. Se kertoo miehestä, johon salama iskee viisi kertaa. Se kertoo ihmisistä jotka etsivät selitystä elämälleen ja olemiselleen.
Kun haastattelin Siri Kolua keskiviikkona Me Rosvolat elokuvan pressinäytksessä, kysyin tältä hurmaavalta kirjailijalta lukuvinkkejä blogini lukijoille. Kolu ei miettinyt hetkeäkään, kun jo sanoi Selja Ahavan kirjan nimen. Hän kuvaili kirjassa olevan niin taidokkaasti rakennettua maagista realismia, että lukiaj huumaantuu. Minä en voinut vastustaa kiusausta, vaan avasin kirjan heti kotiin päästyäni. Ja rakastuin.
Olen Kolun kanssa samaa mieltä - Taivaalta tippuvat asiat on täynnä niin lumoavaa magiikkaa ja taikaa, niin ihania ihmeitä, että lukija pökertyy. Unohtamatta myöskään sitä, miten taitavasti ja kauniisti Ahava tämän magiikan lukijan eteen tuo. Kieli on todella hienoa ja kaunista, ja siinä on satumainen sointi.
Luin kirjan lähes yhtä kyytiä, koska en yksinkertaisesti malttanut laskea sitä käsistäni. Se oli kaunis, valmis paketti, jota pitelee kuin aarretta. Mutta. Löytyy myös se mutta. Kirjan puolenvälin tienoilta löytyy rikkonaisuutta, joka ainakin minulle rikkoi muuten ehjän ja kauniin kokonaisuuden.
Välissä kerrottiin kirjeiden avulla miehestä, johon iski salama viisi kertaa. Sen olisi voinut hyvin jättää poiskin - vai olisiko? Olisiko kirja ollut sama ilman sitä?
Suosittelen kirjaa lämpimästi sinulle, joka haluat lukea erilaisen tarinan, erilaisista ihmisistä. Suosittelen kirjaa kaikille. Lämpimästi.
Minulla on juuri tällä hetkellä tämä kirja kesken, ja olen kyllä jo alun jälkeen aivan ihastunut!
VastaaPoistaKirsi, en ihmettele yhtään. <3 Minä olin jo muutaman sivun lukemisen perusteella myös rakastunut tähän!
PoistaLinkkasin postauksesi omaani, kirja oli juuri niin ihana mitä ounastelinkin! :)
PoistaJotenkin se salamamies sopi kuvioihin, sillä muutenhan kirja oli pienen piirin kirja: isä, tyttö, täti ja isän uusi vaimo plus talot. Tykkäsin kirjasta.
VastaaPoistaPuhut kyllä ihan totta Mai, salamamiehelle ehkä kuitenkin oli paikkansa. :) Tämä oli kyllä hieno.
PoistaHieno kirja! MInä pidin siitä kirjeenvaihto-osastakin, teemaksi nousee sattumat vs. kohtalo, kaksi erilaista asennetta, tapaa etsiä tapahtumille selityksiä.
VastaaPoistaEn ole tähän aiemmin oikein kiinnittänyt huomiota, tai oikeastaan olen kyllä törmännyt parissa blogissa, mutten ole oikein saanut irti mikä tämä on, lintu vai kala. Mutta nyt alkoi kiinnostaa :-)
VastaaPoistaSurullisenhaikea, lämmin ja kaunis kirja! Minäkin koin aluksi, että Annun (ja Hamishin) osuus vei tarinaa liian kauas, mutta lopulta pidin siitä kovasti, samoin Kristan (hih!) osuudesta.
VastaaPoistaMyös Ahavan esikoisromaani Eksyneen muistikirja kannattaa lukea!