Sydämeen käyvä kirjeromaani.

Kirjeitä saarelta
Jessica Brockmole
Suomentanut Marja Helanen
327 s. 
2015
Bazar








Arvostelukappale


Olen aina pitänyt kirjeromaaneista. Jokin niissä kiehtoo - ehkä se on hieman epätavallinen tapa kertoa tarina, tai ehkä se, miten lähelle päähenkilöitä kirjeiden avulla pääsee. Joka tapauksessa, kun näin Bazarin katalogissa Jessica Brockmolen Kirjeitä saarelta, ajattelin että voisin hyvinkin pitää tästä kirjasta.

Maaliskuussa vuonna 1912 24-vuotias runoilija Elspeth saa kotiinsa, Skyen saarelle Skotlantiin, kirjeen Amerikasta. Häntä lähestyy nuori mies nimeltä David, joka on tutustunut hänen runokirjaansa, ja pitänyt siitä kovasti. Kumpikaan ei voi arvata, mitä tuosta yhdestä kirjeestä voisi seurata. Siitä seuraa elämän mittainen tarina.

Kesäkuussa 1940 Elspethin tytär Margaret on rakastunut. Hän on rakastunut ilmavoimien lentäjään, eikä pysty ymmärtämään miksi hänen äitinsä jarruttelee suhdetta, koska sota on käynnissä. Pommi tuhoaa heidän kotinsa, ja Elspeth katoaan, jäljelle jää ainoastaan kirje, jonka perusteella Margaretin täytyy alkaa selvittää menneisyyttään.

Kuten varmaankin voi tuosta pienestä juonen palasesta ehkä aavistaa, on tämä kirja täynnä tunteita. Se on täynnä elämää suurempia tunteita, ja Kirjeitä saarelta kertoo äärettömän kauniin tarinan. Tämä ihana teos otti minut kahdeksi päiväksi täydellisesti omakseen, ja kaksi iltaa meni niin, etten meinannut päästä nukkumaan lainkaan. Toisena iltana pystyin ummistamaan silmäni vasta, kun kirja oli lopussa. En olisi voinut nukkua epätietoisuuden kanssa, jonka kesken jäänyt kirja olisi aiheuttanut.

Paljon tässä kirjassa tekevät nämä kaksi päähenkilöä, Elspeth ja David. He ovat molemmat todella ihanilta vaikuttavia ihmisiä, joilla molemmilla on rakkaus kirjallisuuteen. Asia, jota rakastan ihmisissä, myös romaanihenkilöissä.Tässä teoksessa puhutaan kirjoista ja kirjallisuudesta paljon, se kulkee sivujuonena, mutta merkittävänä sellaisena. Onhan Elspeth itse runoilija, ja David rakastaa muun kirjallisuuden ohessa hänen runojaan.

Myös ajankuva tässä kirjassa on ihanaa - en tiedä miksi, mutta olen nyttemmin syttynyt tähän edellisen vuosisadan alkupuoleen, ja siitä ajasta kertoviin kirjoihin. Jokin kirjan kerronta tavassakin on sellaista, että se on hiottu loppuun asti, tavalla, joka sopii tuohon aikaan. Mutta toki - onhan sen pakkokin, sillä ihmiset kirjoittivat ja puhuivat eri tavalla viime vuosisadan alussa kuin nykypäivänä.

Suosittelen tätä kirjaa lämmöllä, varsinkin sinulle, joka nautit tunnepitoisesta tekstistä, ja joka haluat lukea kauniin tarinan. Jos pidät kirjeromaaneista, et voi kertakaikkiaan ohittaa tätä teosta.