Juhani Känkänen
302 s.
2015
Teos
Ennakkokappale
Olen saanut uuden kaverin! Kaverini nimi on Pertti, ja hän on Kobo merkkinen lukulaite. Täytyy tunnustaa, että olin pitkään hyvin ekirja vastainen. Tulin kuitenkin lopulta toisiin aatoksiin, ja nyt kun olen saanut Pertin käsiini, olen todella innoissani. Sattui niin sopivasti, että sain sähköpostiini PDF tiedostona ennakkokappaleen Juhani Känkäsen Luppa ja Tattis kirjasta, joten pääsin ihan käytännössä Perttiä heti kokeilemaan. Kobo on hyvä laite, lukeminen sujuu todella mukavasti. Ja olenpa käynyt myös Elisa kirjassa kuikuilemassa, ja tarjouksia näyttää olevan paljon. Perinteistä kirjaa en tietenkään hylkää, se on etusijalla elämässäni, mutta välillä on varmasti hauskaa ostaa itselleen kirja sähköisessä muodossa.
Mutta sitten Luppaan ja Tattikseen:
Hyvinvointivalmentaja Luppa saa tehtävän: hänen olisi saatava kirjabloggari (!) Tattis parempaan kuntoon. Luppa tekee Tattikselle kuntokartoituksen, ja hälyttävien tulosten perusteella he päätyvät sauvakävelemään. Mutta yhteinen matka ei toki rajoitu sauvakävelyyn: Tattis houkuttelee Lupan lukupiiriinsä, ja siitä alkaa seikkailu. Lukupiiriin on saatu osallistumaan kirjailija Fasadi, ja parin mutkan kautta Luppa ja Tattis päätyvät kuljettamaan Fasadia Forssaan, jossa kirjailija tulee saamaan palkinnon. Tästä saa alkunsa monivaiheinen ja hauska matka, josta ei sattumuksia puutu.
Kun luin tästä kirjasta Teoksen katalogissa, enhän minä voinut olla tästä kiinnostumatta. Tietenkään, kun mainittiin kirjabloggaaja. Jo pelkästään sen takia odotin kirjaa todella paljon, vaikka en Känkäsestä kirjailijana mitään tiennytkään.
Lupan ja Tattiksen ansiot eivät suinkaan jää siihen, että Tattis sattuu harrastamaan kirjallisuutta ja kirjabloggaamista. Koko teos on niin hersyvän hauska road trip romaani, että luin sen ahmimalla. Olisin jossain vaiheessa halunnut ehkä hidastellakin, että lukukokemusta olisi kestänyt kauemmin, mutta en pystynyt: halusin tietää miten kaverusten matka päättyy.
Känkäsellä ei mielikuvitusta puutu. Luppa ja Tattis on mielikuvituksen juhlaa, jonka huumori on niin taidokasta ja minuun kolahtavaa, etten voinut olla hihittelemättä lukiessani. Varsinkin Tattis hahmona on ihana, ja todella hauska - enhän minä olisi voinut olla samaistumatta ylipainoiseen kirjabloggaajaan, olkoonkin hän sorkkaeläin tai ei.
Luppa ja Tattis on siis nopealukuinen ja hauska - se on ihana välipala raskaampien kirjojen välissä, se on kirja jota lukiessa voi heittää kiristävän pipon narikkaan ja nauttia. Luppa ja Tattis on aivan mahtava. Suosittelen lämpimästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!