Lukija löysi Eppu Nuotion.

Neitsytmatka
Eppu Nuotio
256 s. 
2004
Otava












Oikestaan, löysin Eppu Nuotion jo, kun luin Mutta minä rakastan sinua teoksen. Olin aiemminkin lukenut Nuotion dekkareita, mutta niiden perusteella rakkaus ei vielä syttynyt. Mutta minä rakastan sinua sytytti kuitenkin kipinän, tätä oli saatava lisää. Siis kirjastoon.

Neitsytmatka on sarjan toinen osa, jota en tajunnut kirjaa lainatessani. Se on kuitenkin sillä tapaa itsenäinen kirja, että kirjan pystyi lukemaan, vaikka ensimmäinen osa onkin lukematta. Neitsytmatka kertoo Lehmuksen perheestä, ja ennen kaikkea perheen tyttärestä Annukasta. Siinä missä sarjan ensimmäinen osa, Peiton paikka, on käsitellyt Annukan lapsuutta, Neitsytmatkassa tehdään retki 1970-luvulle ja Annukan nuoruutta.

Annukka vannoo lähtevänsä kaupungista heti kun on mahdollista. Tyttö on täynnä vapaudennälkää, ja vihaa pikkukaupunkia kohtaan, hän vihaa tehdasta ja isäänsä, joka piilottelee tehtaan kätköissä erästä naista nimeltä Laina Penttinen.

Perhe ei voi hyvin; siinä missä Annukka pakenee perheensä tilannetta kommunistiporukkaan niin isä on pahimman luokan häntäheikki. Äiti kärsii tästä kaikesta, ja on koko kaupungin supatusten kohde. Tämän kaiken keskellä Annukan pitäisi elää nuoruuttaan.

Neitsytmatka on loistavaa ajankuvaa. 70-luvun suorastaan tuntee kirjan sivujen välistä, se huokuu lukijalle kauniisti. Kauniisti, mutta myöskin synkästi. Nuotio kuvaa kaiken muun lisäksi myös aikaa todella hyvin.

Nuotio kuvaa ajan lisäksi todella hyvin nuoren tytön kaipuun vapauteen, kaipuun aikuisuuteen. Hän kuvaa todella hyvin myös Annukan ahdistuksen ja vaikeudet. Hän sai minut kiintymään Annukkaan.

Mutta ei ainoastaan Annukkaan, läsnä oli vahvasti myös Annukan äiti. Hän kosketti minua ehkä vielä enemmän kuin kirjan päähenkilö, sillä tuo nainen oli kaikessa heikkoudessaan niin merkittävä, tavallaan vahvakin. Jonka luoteen Eppu Nuotio on luonut kaikessa surullisuudessaan kauniisti.

Vaikka pidinkin Neitsytmatkasta, ja tulen varmasti lukemaan sarjan seuraavan osan jossa käsitellään Annukan aikuisuutta (sillä tahdonhan tietää miten tytölle käy), niin ihailen sitä, miten tämä mahtava kirjailijatar on kehittynyt kymmenessä vuodessa. Mutta minä rakastan sinua oli yhtä sanojen juhlaa, juhlaa siitä, kuinka luodaan rakkaustarina vailla siirappia. Neitsytmatka ei ole toki rakkaustarina, mutta jotain sellaista tästä kirjasta puuttui, joka olisi saanut minut yhtä vahvasti tähän teokseen rakastumaan.

Mutta en minä silti pettynyt. En lainkaan. Teille, jotka olette myöhäisheränneet Eppu Nuotioon, niin suosittelen teille tätäkin sarjaa. Mielenkiintoisia, ihania romaanihenkilöitä, joiden mukana voi elää.